Kunnat ovat aina myyneet itseään halvalla. Euron tontilla, ilmaisella lastenhoidolla ja surkeilla esitteillä. Oulun seutu ui vieläkin kasvun huumassa. Vieläkään asukkaita ei ole tarpeeksi. Messuilla jaetaan pinnallisia esitteitä, joiden kannessa kimaltelee teknologia. On lasiseiniä, tietokoneita, keinohymyjä ja cityulkoilua rullaluistimin. Sopii kuin nenä päähän myymään Hailuotoa tai Lumijokea. Pääasia on, että kauppa käy. Ihmiskauppa.
Oulun seudun ulkolaidalla alkaa jo vihertää. Tyrnävän pottukunta myy itseään hienosti esitteellä, johon on piirretty punaisia tupia ja perunamaita. Sitten notkahtaa. Ylikiimingin esitteen kannessa kaipaava nainen halaa itseään rauhaisan järven rannalla. Kuvaavaa. Mimmin kunta Muhos myy itseään käyttäen ilmeisesti kunnan ainoan tärkeän ihmisen, Armi Kuuselan, vetävää hymyä. Ei tarvitse edes työntää sormia kurkkuun.
Kilpailu ihmisistä käy aina vain epätoivoisemmaksi mitä kauemmaksi Oulusta mennään. Tämä kaikki pyhitetään sitten sanomalla, että menestyksestä hyötyy koko pohjoinen puoli valtakuntaa. Samaan aikaan Oulun seutu imee koko pohjoisen valtakunnan kuiviin, ihmisistä. Ehkä pohjoisen muuttovirta olisi pienempi, jos lähin kaupunkimagneetti olisi Etelä-Suomessa. Mennä viikolla oululaisprofessori vakuutteli minulle, että yliopistokaupungit ovat tulppia. Ilman Rovaniemeä ja Oulua kansa valuisi vuolaampana virtana etelään. Totta toinen puoli: yliopistokansa valuisi.
Toisaalta, miksi olisi parempi, että puolankalaisen torpan jälkeläiset asuvat Oulussa eivätkä Helsingissä? Oulu on ja saakin olla veturi, mutta sen hevosvoimat eivät riitä vetämään koko raskasta Pohjois-Suomea. Täällähän toivotaan valtion hajasijoittavan virastojaan maakuntiin. Hajasijoitusta pitäisi tehdä enemmän pienemmässäkin mittakaavassa, pois Oulusta ympäri Pohjois-Suomea. Oulun yliopisto on sentään levittänyt juurensa myös kauas maakuntiin, jonne on noussut pieniä, hentoja versoja. Toivottavasti niissä joskus kasvaa kauniita kukkia.
Mutta lisää, lisää, vaatii katoava kansa. Rohkeampia vetoja. Kenties lääninhallintoa voisi vielä hajauttaa, jos koko laitosta ylipäätään tarvitaan. Kaikkea vähänkin virallisempaa saisi levittää laajemmalle säteelle. Vai onko kaikki mahdollisuudet jo tutkittu? Tuskin sitä on edes haluttu. Suunta on päinvastainen. Hätäkeskukset, pelastuslaitosten hallinto ja kaikki mahdollinen vetäytyvät maakunnista. Yritysmaailma on erikseen. Yritys menee sinne, missä sen on omien etujensa takia oltava. Julkisten laitosten etu on sen sijaan kaikkien yhteinen.
Yritys voi vetäytyä myös kuntaan, joka onnistuu myymään itsensä halvimmalla. Paniikkikunnat rakentavat tuotantotiloja ja kouluttavat työntekijöitä. Jäljet ovat usein synkät. Joka tapauksessa Oulun menestys on toki hieno juttu – oululaisille. Se on melko hienoa myös naapurikunnille. Se on ihan kiva asia lähimmille seutukunnille. Kauempana menestyvä Oulu on lähinnä varas, joka vie lahjakkuuksia palauttamatta niitä koskaan. Onneksi menestys tarkoittaa tässä vain rahaa. Onneksi onni on jotain ihan muuta. Se on ystäviä, tasapainoa ja rauhaa. Oikea onni löytyykin helpommin kunnasta, joka ei menesty.