Pari vuosikymmentä sitten Oulu mainittiin esimerkkikaupunkina hyvin hoidetusta päihdetyöstä. Tuolloin kaupungissa ei tunnettu huumeongelmaa ja juopoille riitti hoitopaikkoja.
Enää Oululla ei ole tätä mainetta. Huumeet tekivät maihinnousun 1990-luvun alun laman aikaan -- yhtä jalkaa sen kanssa, kun päihdetyötä ajettiin alas.
"Hyvää tahtoa" kaupungista löytyy, vakuuttaa A-klinikan johtaja Tuula Hursti.
Mutta hyvällä tahdolla ei pitkälle pötkitä etenkin kun huumeiden tuomat ongelmat ovat paukahtaneet käsiin eikä viinan kanssa läträäminen ole suinkaan vähentynyt -- päinvastoin.
Hurstin mielestä on nurinkurista, että avohoito, jonka pitäisi olla ensisijainen ja jonka kynnyksen tulisi olla matala, on huonosti miehitetty. Päihdehuollon valtakunnallisiin laatusuosituksiin on tuskaisen pitkä -- 30 henkilötyövuoden -- matka. On kun pantaisiin pää pensaaseen ja unohdetaan, että mikä avohuollossa säästetään, kostautuu loppulaskussa. Vaihtoehtona kun ovat moninverroin kalliimmat hoidot.
Satoja käyttäjiä
"Kun huumeet tulivat Ouluun, se pelästytti. Havahduttiin, että tämä on vakava asia, johon täytyy puuttua", Hursti sanoo.
Silloin Oulu sai takaisin aikaisemmin suljetun nuorten päihdeaseman (tunnetaan nyt nimellä Redi) sekä niin ikään lakkautetun päihdelääkärin viran. Myös muita palveluita on lisätty.
"Me olemme kohtuuttoman kovilla", Hursti huokaa.
Koko päihdetyörulettia avo-, katkaisu-, vieroitus-, korvaus-, kuntoutus- ja asumishoitoineen pyöritetään 65 henkilön voimin. Lisäväen saanti on tiukassa. Pari vakanssia voi irrota, jos se otetaan pois hoidon ostopalveluista. Ei muuta eikä enempää.
Entisessä Oulun sotilasläänin esikunnan talossa Mäkelininkadulla päämajaansa pitävän A-klinikan johtaja Tuula Hursti ei lähde veikkaamaan, kuinka paljon Oulussa on huumeiden käyttäjiä. Mutta paljon heitä on: yksistään A-klinikan 900 asiakkaasta kymmenisen prosenttia ja Redin 500 nuoresta yli kolmannes. He ovat niitä, jotka ovat hakeutuneet hoitoon.
Hursti otaksuu suonen sisäisiä huumeita käyttäviä olevan muutama sata. Jos ynnätään yhteen käyttäjien ja satunnaisten kokeilijoiden määrä, puhutaan jo tuhatluvuin. "Viina on edelleen suurin ongelma Oulussa. Ja täytyy muistaa, että harva kokeilee huumeitakaan selvin päin", Hursti huomauttaa.
Viinanjuonnissa Oulu ei poikkea muusta maasta: vähemmän kuin yksi kymmenestä on raivoraitis. Viinaa naukkailevia on monta kymmentä kertaa enemmän kuin huumausaineiden kokeilijoita ja käyttäjiä. Alkoholin juonnissa on omaksuttu eurooppalainen tapa naukkailla joka päivä unohtamatta suomalaiskansallista kaatokännin ottoa.
"Viina on se, joka aiheuttaa suurinta surua perheille, lapsille, työyhteisöille ja muuallakin yhteiskunnassa. Huumausaineet on sillä tavalla hyvä vihollinen, että kun se ongelma nostetaan esille, alkoholi voidaan unohtaa", Hursti letkauttaa.
Hursti pitää huumetilannetta kuitenkin vakavana. Etenkin, kun otetaan huomioon, että aineet olivat melko tuntemattomia vielä pari vuosikymmentä sitten. Huumeiden käyttö on kasvanut pikku hiljaa. Käyttäjien joukossa on yhtä nuorempia, hoitoon hakeudutaan entistä huonokuntoisempina, ja naisten aineiden käyttö on lisääntynyt. "Surullista on, että on perheitä, joissa sekä äiti -- jopa odottava äiti -- että isä käyttävät huumeita", Hursti kertoo ja pudistelee päätään. Mieltä vaivaa kysymys, mitä nykyisillä päihdehuollon voimavaroilla voidaan tehdä tällaisten perheiden auttamiseksi; se kun vaatisi vuosien tiiviin työskentelyn. Ellei hoitoa saada, perheen kohtalo on tyly: "Lapset otetaan huostaan ja äiti ja isät jatkavat vanhaan malliin", Hursti kuvailee.
Kiinni ongelmaan
Yhtä lailla kuin jotkut pääsevät viinasta irti, huumeistakin voi selvitä kuiville. Hoidon ensisijaisena lähtökohtana on vierottaa käyttäjä aineista. Mutta "se ei ole ainut ongelma", Tuula Hursti huomauttaa. Huumeiden käyttäjän koko elämä on muuttunut; ei osata enää elää tavallista elämää.
Huumekoukkuun jääneiden hoidossa ei olla tekemisissä vain lääketieteellisen ongelman kanssa, siksi Hursti korostaakin, että hoitotyöhön tarvitaan monen ammatin osaajia.
"On paljon niitä, jotka kokeilevat, mutta jättävät siihen. Jotkut saattavat selvitä ilman kenenkään apua."
Lasten vanhemmilta Hursti toivoo, etteivät nämä pelästyisi ja järkyttyisi toimintakyvyttömiksi havaitessaan, että lapsi käyttää huumeita. Vaan tarttuisivat asiaan heti. Mitä varhaisemmin siihen puututaan, sitä paremmat mahdollisuudet on päästä irti aineista.
Mutta jos silmät sulkee, tilanne saattaa jatkua ja lopulta kehittyä vakavaksi. Hursti ei osaa arvioida, kuinka huumehoidot tehoavat. Hyviä esimerkkejä toki löytyy. Yksi nyrkkisääntö on: "Hoito joka tapauksessa tehoaa paremmin kuin hoitamatta jättäminen. Jos huumepotilasta ei hoideta päihdehuollossa, jossain häntä hoidetaan enemmin tai myöhemmin."
Tilanne ei ole toivoton
Kaikkia markkinoilla olevia huumausaineita on tavattu Oulussa. Oululainen erityispiirre on, että korvaushoitolääkkeenä käytetyn buprenorfiinin käyttö päihteenä on yleistä huumausaineena. Subutex tunnetaan valvottuna ja suun kautta otettuna käypänä vieroitushoitolääkkeenä, mutta suonen sisäisesti käytettynä vaarallisena huumeena. Tuula Hursti myöntää Subutexin herättäneen paljon pohdintaa päihdetyöntekijöissä. Se, että annetaan huumetta huumeen käyttäjille. Mutta "kiistatta kaikki tutkimukset osoittavat, että korvaushoidossa annettu tietty lääkitys yhdistettynä psykososiaaliseen kuntoutukseen tehoaa."
"Niin tärkeää kuin hoitotyössä on korvaushoito, lääkkeillä hoito, tärkeää on myös muu hoito, jota tekevät sairaanhoitajat, päihde- ja sosiaalityöntekijät. Koska aina kysymys on myös niin monista sosiaalisista pulmista. Ongelma ei ole yksin lääketieteellinen."
Hoitoa Oulussa saa, mutta Hursti korostaa, ettei välttämättä juuri sitä hoitoa, mitä asiakas sillä hetkellä itse haluaa.
"Tällä hetkellä on jouduttu ostamaan miltei kaikki huumevierotushoidot. Se on tosi kallista, hinta on 225--256 euroa vuorokaudelta. Jos yksi henkilö on vierotushoidossa 30 vuorokautta, lasku on noin 7 000 euroa."
"En näe, että tilanne on toivoton, etteikö täällä saa hoitoa. Hoitosysteemi on aika monipuolinen: on avohoito, laitoshoito ja asumispalvelut. Kaupungeista Oulu ei ole suinkaan huonoimmasta päästä", Tuula Hursti toteaa.