Oulu saa­ma­ton mat­to­lai­tu­rei­den kanssa

Mattolaiturit nököttävät yhä Oulujoessa, vaikka kuivalla maalla sijaitseviin pesupaikkoihin päätettiin siirtyä jo monta vuotta sitten. Kapuloita rattaisiin ovat heittäneet rahapula, kaupungin eri hallintokuntien pompottelu ja kunnallisvaalit, mutta mäntysuovat juoksevat yhä suoraan veteen.

Värtön mattolaituri ja mäntysuopa kuuluvat Riitta Hietasaaren kesään - ainakin vielä. Siirtyminen kuivan maan pesupaikkoihin ei kuitenkaan Hietasaarta harmittaisi.
Värtön mattolaituri ja mäntysuopa kuuluvat Riitta Hietasaaren kesään - ainakin vielä. Siirtyminen kuivan maan pesupaikkoihin ei kuitenkaan Hietasaarta harmittaisi.

Mattolaiturit nököttävät yhä Oulujoessa, vaikka kuivalla maalla sijaitseviin pesupaikkoihin päätettiin siirtyä jo monta vuotta sitten. Kapuloita rattaisiin ovat heittäneet rahapula, kaupungin eri hallintokuntien pompottelu ja kunnallisvaalit, mutta mäntysuovat juoksevat yhä suoraan veteen.

Nyt Länsi-Tuiraan tehdyssä ranta-alueen yleissuunnitelmassa on piirretty kuivan maan pesupaikka Tukkisaaren edustalle. Suunnitelma on hyväksytty, mutta vasaran paukkeeseen on vielä matkaa, sillä rakennuspäätöksiä ei ole tehty.

"Luulisin, että ensi talven aikana tehdään jotain päätöksiä. Mutta sitä en uskalla sanoa, milloin päästään rakentamaan", Oulun seudun ympäristötoimen ympäristötarkastaja Matti Tynjälä puntaroi.

Monet kaupungit ovat luopuneet vesien äärellä sijaitsevista mattolaitureista jo aiemmin. Edelläkävijä oli Turku, jossa viimeiset merenrantalaiturit raahattiin pois jo vuosituhannen alussa. Myös ainakin Tampereella ja Vantaalla mattoja kuurataan tukevasti kuivan maan puolella.

Oulussa kaupungin ympäristölautakunta linjasi jo vuonna 2007, että mattolaiturit pitää saada pois vedestä. Vesistöjen kokonaiskuormitukseen mattojen kuuraajilla ei ole suurta osuutta, mutta pesupaikkojen läheisyydessä pesuvedet näkyvät sameutena, likaantumisena ja voimistuneena leväkasvuna.

"Haitta on selvä, ja se nostaa yleistä ravinnetasoa turhaan", Tynjälä toteaa.

Pahiten eivät saastuta pesuaineet, jotka kiitettävän usein ovat nykyisin ympäristöystävällisiä, vaan mattojen liat itse. Näin vähäfosfaattiset pesuaineetkaan eivät tee puhdistusoperaatiosta ympäristöystävällistä.

Kaukovainiolla asuva Riitta Hietasaari oli perjantaina suorittamassa jokakesäistä pesurituaaliaan Värtön rannan mattolaiturilla. Ensimmäisessä erässä hän pesi vain kaksi mattoa, mutta myöhemmin lomalla oli tarkoitus huhkia suurempikin urakka.

Hietasaari on seurannut mattolaiturien siirtymistä kuivalle maalle muualla Suomessa, eikä häntä haittaisi, vaikka pesupuuhat jatkossa siirtyisivät kovalle maalle myös Oulussa.

Puhtaiden mattojen ja likaisen ympäristön ristiriitakin piipahtaa joskus mielessä. "Tulee sitä mietittyä. Mutta ajattelen, että kun en omista ajokorttia ja muuta, niin tämä on aika pieni saastutus yhdelle ihmiselle. Siinä huvi ja hyöty menevät edelle", Hietasaari pohtii.

Vielä muutama vuosi takaperin Oulussa oli mattolaitureita tusinan verran, mutta nyt määrä on pudonnut puoleen. Matti Tynjälä ei osaa sanoa varmaksi, tarkoittaako pesupaikkojen väheneminen entistä suurempaa rasitusta jäljelle jääville paikoille.

"Vaikea sanoa, kun ei ole tutkittu tarkkaan, kuinka paljon käytetään. Mutta periaatteessa niin se on, että jos kahden paikan sijaan on yksi, niin enemmän se kuormittuu."

Oulujoen etuna on vuolas virtaus, joka sekoittaa lika-aineet nopeasti ja kuljettaa ne eteenpäin. Näin yhden paikan kuormitus ei jää kohtuuttomaksi. Hieman ongelmallisempi pesupaikka on Kiikelin vieressä sijaitseva Sonnisaari. Siellä laituri on matalan veden äärellä, eikä virtauskaan kuljeta sotkuja pois.

Ilmoita asiavirheestä