Oulun ydinkeskustan nykytila on saanut aiheellista kritiikkiä. Uusia suunnitelmia on paljon, mutta niiden toteutumista odotellessa kaupunkikuvaa on päästetty rapistumaan.
Kesän mittaan on noussut tarpeellista keskustelua siitä, missä tilassa Oulun ydinkeskusta on. Usein kaukaa näkee paremmin kuin läheltä: kritiikkiä ovat esittäneet etenkin sellaiset henkilöt, jotka tuntevat kaupunkia vanhastaan mutta ovat olleet sieltä pitkään poissa tai käyvät Oulussa vain satunnaisesti.
Tämän keskustelun soisi jatkuvan ja myös johtavan johonkin. Oulun kaupallinen ydinkeskusta ei nimittäin ole sellaisessa kunnossa, jossa sen pitäisi olla.
Oulun kaupunkirakenne on hajanainen ja monet toiminnot on sijoitettu niin, että kanta-asukas saattaa pärjätä viikkoja edes menemättä keskustaan, joka on kaupungin kokoon nähden yllättävän pieni.
Se on sekä haaste että mahdollisuus. Haaste siksi, että todellista kaupunkia ei voi olla ilman elävää ja hengittävää sydäntä. Mahdollisuus, koska Oulun ytimen oleellinen parantaminen on tehtävissä.
1980-luvulla kaupungissa rohjettiin olla edelläkävijänä Suomessa. Silloin ydinkeskustan sumppumaisia katuja muutettiin kävelyalueeksi, silloisesta kritiikistä välittämättä. Se oli erittäin onnistunut ratkaisu, jota lähes kaikki Suomen suuret ja keskisuuret kaupungit ovat seuranneet - ja useimmat jo menneet ohi. Rotuaarin kehittäminen jäi johonkin matkan varrelle, vaikka kävelyalue on laajentunut.
Investointeja Oulun ydinkeskustaan on jo monta vuotta jumittanut kallioparkin odottelu, joka yhä jatkuu, nyt taantuvan talouden varjostamana. On tarpeen saada kallioparkin rakentaminen käyntiin mahdollisimman pian, jotta tämä epätietoisuus väistyy.
Ydinkeskustaa varten on tehty paljon hyviä suunnitelmia, jotka kaikki nyt odottelevat. Jos pysäköintiratkaisu jää vellomaan epämääräiseksi ajaksi, silloin on ilmiselvä vaara, että ydinalueet jäävät hiipuviksi juottoloiden kujiksi ja kiinnostavat kaupat on haettava autolla jostain muualta, supermarkettien kyljestä tai Tornion-Haaparannan suunnalta asti.
Mutta ei tässä asiassa kaikki ole kallioparkista kiinni, vaan paljon nykytilassa riippuu suoraan asenteista. Oulussa pienet yksityiskohdat ovat erityisen tärkeitä, koska keskustassa on useita rakennuksia, joiden arkkitehtuuria ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa mielenkiintoiseksi. Osaan niistä on uusia investointisuunnitelmia, ei läheskään kaikkiin. Niiden kanssa on pärjättävä, ja ensiehtona on hyvä ylläpito.
Tori on saatu hyvään kuntoon, elokuva-teatteri oli hyvä uusi piristys, kaupungintalon ympärystä korjataan, jokisuistolla ja sen puistoilla on jo kansallista arvoa, Raatti syntyy parhaillaan uudelleen. Mutta nämä Oulun keskustan tuntuman hyvät puolet vain korostavat sitä, että kaupallisesta ydinkeskustasta on pidettävä huoli. Vastuu kuuluu sekä kaupungin päättäjille että kiinteistönomistajille ja yrittäjille.
Aseman matkakeskus kaatui taantumaan, ja Kiimingin Ideaparkki taitaa jäädä vain ideaksi. Tämä kaikki tuo valtteja Oulun keskustan kehittämiselle, sillä alueen rajallinen osto- ja investointivoima ei hajaannu nyt niin moneen paikkaan.
Varsinainen vetovoima syntyy silti vain aidosta elämästä, yllätyksistä, kohtaamisista. Tori on saatu eloon Oulun kesäisenä olohuoneena. Ydinkeskusta ei voi odottaa vuoroaan liian pitkään. Jotain oleellista kertoo, että Stockmannin keskustatavaratalot ovat auki iltayhdeksään kaikkialla paitsi Oulussa, jossa ovet pannaan kiinni jo kahdeksalta keskustan nukahtaessa.