Pari hollantilaisarkkitehtiä piipahti Oulussa ja kommentoi näkemäänsä tämänkin lehden palstoilla. Aamukahvi oli luiskahtaa väärään kurkkuun miesten todetessa, kuinka "meri tuntuu täällä olevan läsnä kaikkialla."
Ehkä se oli vain kohtelias tapa todeta, että onpa sietämättömän kylmää ja tuulista.
Oulussa, jos missä, meri on onnistuttu häivyttämään takavasemmalle. "Oulu on suuri sisämaan kaupunki, joka sijaitsee meren rannassa", totesi Pro Toppila -lähetystöön kuulunut entinen apulaiskaupunginjohtaja, opetusneuvos Matti Rossikin luovuttaessaan viikko sitten vetoomusta Toppilansalmen kiinteän sillan hylkäämiseksi.
Vaikka juhlapuheissa hehkutetaan Oulua merikaupunkina, todellisuus on toista: kaikki vähänkin oikeasti mereen liittyvä häviää tai hävitetään. Nyt liipaisimella on Toppilansalmi.
Merellisyys voi olla maisemia ja sopivaa kasvillisuutta, mutta ennen kaikkea se on laivoja, purjealuksia ja veneitä. Vaikka kauppamerenkulku hiipuu Toppilansalmessa, siellä olisi mahdollista säilyttää elävää merellisyyttä perustamalla sinne esimerkiksi suuren kokoluokan veneiden vierasvenesatama. Samalla säilyisi mahdollisuus haaveilla suurten purjelaivojen kokoontumisesta, tapahtumasta, joka ylittäisi kävijämäärältään jopa asuntomessut.
Avattavan sillan puolustajat ihmettelevät, miksi sillan käyttökustannuksia kauhistellaan. Eihän homma olisi rautatien tasoristeystä kummempi. Kun juna lähestyy tasoristeystä, automatiikka aktivoi hälytyslaitteet, puomi sulkeutuu, juna menee ohi, ja kohta tie on taas auki. Samaan tapaan toimisi siltakin, vastarannalta Luulajasta löytyy esimerkkejä.
Oulua verrataan helposti muihin rannikkokaupunkeihin, ja siinä vertailussa jäädään kyllä alakynteen. Kotka, Turku, Vaasa, Pietarsaari, Raahe ja Kemi ovat kaikki Oulua merellisempiä.
Oulun keskustassa meri ei näy mitenkään; nahoissaan sen toki tuntee jatkuvana viimana. Torilta viimeiset muistomerkit siivottiin Hailuoto-laivan ja Neptunuksen myötä. Niistä saattoi olla monta mieltä, mutta kyllä merikaupungin rantaan ainakin yhden laivaravintolan luulisi sopivan.
Oritkarin ja Vihreäsaaren satamassa laivoja tietysti olisi, mutta eihän sinne tavallisilla kaupunkilaisilla ole asiaa. Maakrapu saa parhaan tuntuman Oulun merellisyyteen hyppäämällä pyöränselkään ja suuntaamalla siltojen yli Hietasaareen. Oulujoen suisto on kaunis, Pikisaari viehättävä ja purjehdusseurojen laitureilla tunnelmaa yllin kyllin, vaikka sinnekään eivät tahdo löytää muut kuin asian harrastajat.
Onneksi Meri-Oulu on sentään päässyt pinnalle talousvaikeuksistaan. Esitykset aidossa satamaympäristössä Toppilan Möljällä veden äärellä jatkuvat ainakin ensi kesän, toivottavasti kauemminkin, jos jatkoanomus vuokrasopimuksesta hyväksytään.
Oulujokivarren osayleiskaava on jälleen hyvä osoitus siitä, kuinka vaikeaa on sovittaa yhteen vanhan perinteisen maaomistuksen, uuden rakentamisen ja alueiden yhteisen käytön paineet.