Oulu pääsi kaupunkien elinvoiman vertailumittauksessa pistesijoille. Kuuden parhaan joukkoon ja nimenomaan kuudenneksi, kun valtiotieteen tohtori Kari Aro tiivisti selvityksensä tulokset Suomen 26 suurimmasta kaupungista. Oulua elinvoimaisempia hänen valitsemillaan mittareilla ovat Espoo, Vantaa, Helsinki, Vaasa ja Tampere.
Analyysin mukaan muutamat piirteet nostavat Oulun mitalisijoille. Oulu erottuu kaupunkien joukosta ensinnäkin sillä, että kaupungissa asuu suhteellisesti paljon koulutettuja ihmisiä. Täällä joka kolmannella vastaantulijalla on taskussaan korkea-asteen eli ammattikorkeakoulun tai yliopiston tutkintopaperi. Vain Espoossa ja Helsingissä on enemmän koulutettuja.
Toiseksi Oulussa perustettiin maan vilkkainta tahtia uusia yrityksiä vuosina 2005–2009. Tahti hiipui taantumassa, vaikka edelleenkin Espoossa, Jyväskylässä ja Oulussa perustetaan innokkaimmin yrityksiä. Myös bruttokansantuotteen kasvu Oulussa lopahti liki täysin 2010-luvun alussa.
Edellisiin elinvoiman mittareihin liittyy tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetty rahamäärä. Kärjessä tutkimus- ja tuotekehityksessä ovat Salo, Oulu ja Tampere, mikä johtuu näiden paikkakuntien yritysten ja oppilaitosten luonteesta. Vuonna 2013 Oulussa sijoitettiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen yli 3 400 euroa asukasta kohti, kun esimerkiksi elinvoimaistunut kaupunki Seinäjoki käytti vastaavasti rahaa vain 300 euroa.
Oulu loistaa kaupunkien kärjessä myös väkilukutilastoillaan. Oulussa asuu tunnetusti paljon lapsiperheitä, mikä kertoo elämänmakuisesti nuorten miesten ja naisten elinvoimasta. Lapsien suuri osuus koko väestöstä kertoo hyvästä väestön huoltosuhteesta. Oulu ei ole ukkoutunut, sillä kaupungissa on kasvamassa paljon nuoria huolehtimaan ikääntyvästä väestöstä.
Porin kaupungin kehittämispäällikkönä toimivan Aron selvityksen perusteella Oulussa on turha synkistellä, vaikka ict-alalla on menetetty työpaikkoja. Aron mukaan pääkaupunkiseudun vahvuus on perustunut aluetalouteen ja työpaikkojen syntyyn sekä osaamiseen ja asukkaita, yrityksiä ja investointeja imevään vetovoimaan. Samalla tavalla isot aluekeskukset Tampere ja Oulu ovat olleet vahvoja keskittymiä koko 2000-luvun ajan.
Talouden rakennemurros on ravistellut pahiten Kouvolaa, Kotkaa ja Saloa. Sen sijaan Pohjanmaan pienet kaupungit Seinäjoki, Vaasa ja Kokkola sekä myös Lappeenranta, Pori ja Kuopio ovat kyenneet parantamaan asemaansa ja kilpailukykyään. Kouvola ja Kotka ovat olleet täysin riippuvaisia metsäteollisuudesta, Salo Nokiasta.
Aro nostaa analyysissaan esimerkillisiksi Lappeenrannan, Kokkolan ja Porin, jotka ovat selviytyneet parhaiten muutoksesta uusiutumalla ja monipuolistamalla toimialarakennettaan.
Talousmittareiden rinnalla on aina hyvä muistaa, että elinvoimaisuutta voi olla myös ilman taloutta. Hyvä elämä tai onnellisuus varsinkaan eivät ole yksinomaan rahaperusteisia.
Pääkirjoitus