Karjala-turnauksesta tuli kuin tulikin suomalaisen jääkiekkoilun suuri juhlatapahtuma, vaikka vielä torstaina leijonat katselivat kypärät kallellaan Tshekin pyöritystä. Uhkakuvat eivät toteutuneet. Joukkue nousi painitermillä ilmaistuna sillasta aina juhlituksi voittajaksi saakka.
Vaikka Kärppien Jussi Jokinen nousi kertarytinällä valtakunnan huippusentterien joukkoon, hän ei ollut joukkueen paras pelaaja. Tämä titteli menee ties monennenko kerran Ville Peltoselle, joka tekee kaukalossa valtavan määrän oikeita asioita. Puolustuspäässä ihastusta herättää Petter Nummelinin kiekollinen peli.
Joka tapauksessa Jokisen nimi on piirretty valintakuvioihin paksulla tussilla, joten A-maajoukkueen seuraavissa kekkereissä, joulukuun Baltika-turnauksessa, hän on taas mukana. Sitä vastoin helmikuun Sweden Hockey Games tietää kaikille Kärppien maajoukkuepelaajille vapaata viikkoa. Syy on tammikuussa Pietarissa pelattava seurajoukkueiden EM-turnaus, joka syö pelaajien voimia kolmen ylimääräisen ottelun verran. Näin halutaan välttää tiettyjen pelaajien liiallista kuormitusta.
Jokisen puolesta kaikkein onnellisin mies on varmaankin Kärppien toimitusjohtaja Juha Junno, joka saa koko maanantaipäivän - ja varmaan vielä tiistainakin - kertoa seuran kymmenille ja taas kymmenille yhteistyökumppaneille, että "hei, eikö olekin kova juttu".
Tulevaisuuteen katsottaessa maalivahti Nicklas Bäckström pysyy varmasti päävalmentaja Erkka Westerlundin listoilla, mutta niin Lasse Kukkonen, Jari Viuhkola kuin Eero Somervuori saavat tehdä lujasti töitä, jotta leijonapaitaan olisi vielä asiaa. Viuhkolan rima toki pysyy hiukan matalammalla, koska hän on keskushyökkääjä, joita Suomessa ei kasva joka oksalla.
Lähellä Moskovan matkaa Kärpistä on puolustaja Mikko Lehtonen, joka olisi ollut jo nyt mukana, ellei hänellä olisi pelaamista häiritsevää nilkan nivelsidevammaa.
Kärpät ja Oulu ovat Westerlundille nyt ja tulevaisuudessa erittäin merkittävä pohjoinen kasvupiste.
Tarjolla on poikkeuksellista taituruutta, kun jääkiekkoakrobaatit tyyliin Ilja Kovalchuk, Maxim Afinogenov ja Aleksandr Ovechkin pääsevät vauhtiin. Hämmästys Kovalchukin huikeisiin piruetteihin ja harhautuksiin nousee tässä tapauksessa yli hiusrajan, sillä tämä NHL-tähti bongattiin hotelli Pasilan vastaanottoaulassa edellisenä yönä kahden aikaan suomalaisittain sanottuna varsin tukevassa laitamyötäisessä.
Joka tapauksessa Venäjä pelasi sunnuntai-iltapäivän ottelussa Tshekkiä vastaan kenties turnauksen parasta jääkiekkoa. Tätä taustaa vasten Suomen lauantaista voittoa voidaan pitää vähintäänkin onnenkantamoisena.
Venäjän ongelma on jo yli vuosikymmenen ajan kulminoitunut kahteen asiaan. Itänaapurimme maan kamaralla kasvavat ehkäpä maailman taitavimmat yksilöt, mutta joukkueena kuviot eivät toimi kuin ajoittain. Toinen syy on maan jääkiekkoliiton sekasortoinen tilanne ja sen epäterve organisaatio.
Karjala-turnauksessa vanha punakone näytti elpymisen merkkejä. Kauniit maalit ja sommitelmat sopisivat opetusvideoiksi ihan mille joukkueella tahansa.
Kunhan Venäjä saa asiansa kuntoon, kilpailu MM-tason mitaleista kiristyy entisestään. Mainittakoon, että Venäjän edellisestä suuresta voitosta on ehtinyt kulua jo runsaat 11 vuotta. Saksassa 1993 Venäjä oli maailmanmestari, minkä jälkeen ainoa tämä tason mitali on MM-hopea kahden vuoden takaa Göteborgista.
Venäjä tulee taas, mutta paluuta tarunhohtoisille 1960-80 luvuille ei kuitenkaan kannata odottaa.
Aika entinen ei koskaan palaa.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi