Turpaan on mahdollista saada kaikkialla, mutta vain Oulussa voi saada turpaan Letkunpuistossa. Se ei ole pähkähullua eikä edes hullua, mutta jotenkin niin oululaista. Ja juuri Oulua juttuni käsittelee.
Oulussa huudetaan, kun pitäisi laulaa, juodaan kaljaa kolkosti parakissa, vaikka ollaan muka fiinisti viinijuhlissa, rakennetaan siperialainen tehdas hetteeseen ja hötteeseen, upotetaan rakastettu laiva maahan talteen ja myydään se sitten pois.
Ja se kaikkein pähkähulluin idea: Köysirata pitää rakentaman vetten ylle. Turistien henkien pitää kulkeman vetten päällä.
Hullut tempaisut ovat Äijän tekosia, niin hyvässä kuin vielä hyvemmässäkin. Niille hymähtelee Lattemies, verenvähyydestä lähes puutostilaan joutunut kalpea olento.
Pähkähullua? Esittelen nyt neljä käsitettä, joilla yritän konstruoida oululaisen pähkähulluuden problematiikan kovan ytimen. Ne ovat Hyypiöhävitön, Riittisen rakennus sekä tietysti Äijä ja Lattemies.
Hyypiöhävitön on nimi, jolla oululaiset naiset ovat iäti kunnioittaneet merkillistä ja heikkoa miestä. Muualla nimi voisi olla vaikkapa hemminkihämminki tai peräkammarin poika. Hyypiöhävitön on joka tapauksessa naisten pois raakaama, onneton oululainen otus.
Riittisen rakennus on kiikkerä ja hajoaa käsiin. Se voi olla lautaskasa kokemattoman laitosapulaisen vapisevissa käsissä tai mikä tahansa, joka on kyhätty kokoon nopeasti ja huolimattomasti.
Äijä ja Lattemies ovat taas toistensa vastakohtia. Äijä juo viinaa ja Lattemies Lattea, joka on jotain sukua kahville.
Vaikka Äijä tekee suuria tekoja, hän viihtyy huonosti ruumiissaan. Hän on pienikokoisenakin järkäle ja hänen sisässään on möhkäle. Häntä hiertää koko ajan. Hän vie ison tilan pelkällä ynseällä puhumattomuudellaan. Vaikka hän ei puhu, hän totisesti on.
"Sinun tuskasi on sinussa syvässä", hoksauttaa Lattemies Aijälle.
Äijä vihaa Lattemiestä.
Lattemies saattaa analysoida kupposen ääressä naiselle tuntikausia sielunelämäänsä. Lattemiehellä on muotivillapaita päällä. Lattemies on hienostunut ja sofistikoitunut, henkevä ja sulava.
Lattemies on toimittaja tai Art Director. Hän pitää tarkan huolen siitä, että silmälasien kehykset ovat aina viimeisen huudon mukaiset, vaikkapa iloisen vihreät, kun aika sitä vaatii.
Ja nyt, lukijat, pääsemme artikkelini polttopisteeseen. Pelkkänä vastalauseena Lattemiehen sulavalle leikittelylle Äijä tempaisee, tekee pähkähulluja, luo ainekset käsitteelle pähkähullu Oulu.
Äijä ei selittele tekosiaan. Hän tekee. Tekosten ideasta ei keskustella äijien kesken, jos ideaa ylipäätään on edes olemassa. Hän pelaa jalkapalloa kännissä muiden kännisten kanssa. Hän nukkuu joessa hetekassa, joka on viety vähävetiseen paikkaan koskessa. Äijä koisaa yön hetekassa makuupussissa ja vesi virtaa hetekan alta. Sanomattakin on selvää, että Äijä on selvin päin. Äijällä on verenmaku suussa ja jos ei ole, hän syö rössypottuja.
Äijä soittaa rokkia maratontahtia. Uskonnollinen Äijä laulaa virsimaratonissa virsiä vuorokausia yhteenmenoon. Äijä ei taida small talkia. Hän avautuu vain päissään, jos silloinkaan. Mutta silti häneltä sujuu soitto ilman kitaraakin. Hän huutaa muiden äijien kanssa päiväkotilapsille ratiritiralla, tuli talvi halla.
Äijän ei kannata henkistyä. Muuten hänelle käy kuin kauppiassuku Buddenbrookeille. Kuta enemmän suvun jäsenet henkistyivät, sitä huonommin kauppa kävi. Lattemiehen takaa pälyilee hänen todellinen minänsä, elinkelvoton Hyypiöhävitön. Eikä Lattemies ole pelkästään Hyypiöhävitön, hän on myös Riittisen rakennus. Lattemies kulkee ympäriinsä kuin karkuun hätistetty jalopeura. Hän haluaa vakuuttaa itselleen ja muille, kuinka fiksu hän on. Lattemies elää muiden ja erityisesti naisten osoittamasta arvostuksesta. Niinpä Lattemies virittää tavan takaa fiksuja, syvällisiä keskusteluja, joissa hän on suuri tähti. Tämä ei ole pähkähullua eikä edes luovaa, vaan hyvin sairasta.
Lattemies juttelee muiden kanssa jopa hississä, kun Äijä vaikenee tuskaisen arvokkaasti. Äijä tuijottaa hississä viisaasti nurkkaan ja vähän alaviistoon, joskus jopa kattoon välttääkseen säklättävän Lattemiehen tuttavuudenteon. Äijä suojaa hississä lasta tai pieneläintä omalla vartalollaan Lattemiehen purskahtelevalta puheelta. Aivan samalla tavalla kuin sotilas suojaa rynnäkkökivääriään napalmilta.
Lattemies tuijottaa naisen kanssa auringonlaskua katse ylöspäin, jotta tavoittaisi jotain henkistynyttä. Seuraan vahingossa eksynyt Äijä tuijottaa alaspäin, jottei astuisi koiranpaskaan. Siihen samaan paskaan, jossa Lattemiehen, tuon hienohelman, kenkä jo piehtaroi. Lattemiehen elämä ei ole pähkähullua, vaan surullista. Mutta Äijä, hän on hullu.