Ympäristöteot koostuvat monista pienistä palasista. Tämän osoittaa Oulun kaupungin laatima toimenpideohjelma, jolla kaupunki vastaa haasteeseen Itämeren pelastamiseksi.
Oulun ohjelma jakaantuu useaan osaan. Lähtökohtaisesti Oulun edustan merivesi on murtovettä, johon sekoittuu Oulujoen tuoma makea vesi. Kaupungilla itsellään on omistuksessa merialuetta ja suistoa 5 500 hehtaaria. Jokipintaa on 450 hehtaaria.
Merialueen rehevöityminen näkyy Oulussa lähes joka kesä leväongelmana. Kalastajien pyydykset limoittuvat voimakkaimmin alkukesästä ja syksyllä. Alkukesänä lima on piilevistä ja syksyllä viherlevistä.
Merialueelle tulevasta fosforista on noin 90 prosenttia on Oulujoesta, typestä 75 prosenttia ja happea kuluttavasta aineksesta 80-90 prosenttia.
Esimerkiksi Nuottasaaren teollisuusalueen osuus fosforista ja happea kuluttavasta ainesosasta on kymmenisen prosenttia. Typestä 15 prosenttia tulee Taskilan jätevedenpuhdistamosta.
Valtakunnallisen luokituksen mukaan merialueen vesi on tyydyttävää Hailuodon rannikolle asti. Oulujoen vesi luokitellaan hyväksi, kun asteikko kulkee erinomaisesta, hyvästä ja tyydyttävästä välttävän kautta huonoon.
Oulun merialueen suurimmat pistekuormittajat ovat Nuottasaaren teollisuus, kaupungin Taskilan puhdistamo, Kemira ja Toppilan voimalat.
Kaupunki vähentää osaltaan pistekuormitusta jätevedenpuhdistamon laajennuksella ja typenpoiston rakentamisella. Typpikuorma tipahtaa puoleen jo tänä vuonna.
Myös viemäröinnin ja hulevesien käsittelyllä kaupunki vähentää kuormitusta.
Hajakuormitusta vähennetään erityisesti maa- ja metsätaloudessa. Hakkuiden ja vesistöjen väliin jätetään suojavyöhykkeet. Luonnontilaisia soita ei enää ojiteta kaupungin mailla. Lisäksi viljelijöille lisätään neuvontaa ja opastusta.
Haja-asutusalueet liitetään vähitellen keskitettyyn viemäriin yhteistyössä asukkaiden kanssa.
Aivan yksinkertaisena keinona kaupunki luopuu jokeen sijoitetuista matonpesulaitureista. Korvaavat matonpesupaikat rakennetaan kuivalle maalle ja liitetään viemäriin. Toimeen aiotaan ryhtyä kuluvana vuonna.
Myös lumen läjityksessä estetään sulamisvesien pääsy vesistöihin.
Laivaliikenteen ja veneilyn hyvä jätehuolto vähentää Itämeren kuormaa. Oulun satamissa ei peritä ongelmajätteistä erityismaksuja. Tulevaisuuden tavoitteena on saada laituripaikoille viemäriliitäntä kaupungin viemäriin satamassa olon ajaksi.
Satama-alueilla tehostetaan hulevesien käsittelyä ja varaudutaan öljyvuotoihin.
Pienvenesatamien ja -valkamien jäteastioiden kunnossapito ja tyhjennys otetaan erityishoitoon. Hollihakaan, Rajahautaan ja Taskisenrantaan tulevat jätekatokset. Rajahauta saa pilssivesien ja septitankkien tyhjennyspumput.
Myös Oulujokivarren satamissa jätehuolto paranee.
Oulun Satamalla on lupa ruoppauksiin Oritkarin väylällä ja satamassa. Ruoppauksissa huomioidaan mahdolliset myrkkyvaikutukset. Ne pyritään torjumaan.
Tehtävä on haastava, sillä 1960-ja 1970-lukujen Nuottasaaren elohopeapäästöjä on kertynyt merialueelle pohjasedimenttiin 5-20 sentin syvyyteen.
Normaalioloissa elohopea eliöiden kannalta turvallisessa syvyydessä, mutta ruoppauksissa sitä vapautuu veteen, mikä on huomioitava.
Virkistyskäytössä Itämeri-haaste vaikuttaa kalastukseen, ulkoiluun ja retkeilyyn. Virkistyskäyttö edellyttää vastuuta ympäristöstä.