Olen alle keskituloinen yksinhuoltaja. Ylimääräistä rahaa ei siis ole, mutta tulot ja menot tarkasti laskemalla olen pystynyt antamaan lapsilleni sen mitä he tarvitsevat. Jokavuotisia ulkomaanmatkoja ja uusia puhelimia he eivät kyselekään.
Minulla on psyykkisesti oireileva lapsi. Hän on saanut hyvää psykiatrista apua avohoidon kautta, myös terapia ja lastensuojelu ovat olleet suurena tukena sekä lapselleni että minun jaksamiselleni. Tämä ei valitettavasti ole riittävää, vaan lapseni tarvitsisi psykiatrista osastohoitoa, jonne on useiden kuukausien jono.
Tässä hankalassa tilanteessa olemme yhteisymmärryksessä lastensuojelun ja psykiatrian kanssa päätyneet siihen, että arjen turvaamiseksi lapseni on sijoitettu lastensuojelulaitokseen avohuollon tukitoimenpiteenä. Paikka, jossa hän on, on ammattitaitoinen ja koen lapseni olevan turvassa ja hyvässä hoidossa siellä. Psykiatrista hoitoa se ei tarjoa.
Sijoitusjakso on suunniteltu muutaman kuukauden mittaiseksi psykiatrista osastohoitoa odotellessa.
Tällä hetkellä huoli ja vastuu lapsestani on hieman helpottanut ja pystyn itse työskentelemään täysipäiväisesti, mikä ei aiemmin onnistunut. Uusi huolenaihe on kuitenkin tullut Oulun kaupungin taholta.
Jos lapseni olisi psykiatrisessa laitoshoidossa, hänen hoitonsa olisi perheelleni maksutonta seitsemän omavastuupäivän jälkeen. Hoitovuorokausi maksaa 22,50 euroa, yhteensä 157,50 euroa. Tämä tekisi ison loven kuukausibudjettiimme, mutta olisi kertaluonteinen ja järjestettävissä.
Mutta lapseni ollessa lastensuojelulaitoksessa, Oulun kaupunki perii perheeltäni lastani koskevat etuudet, siis lapsilisän yksinhuoltajakorotuksella, elatustuen ja vammaistuen, yhteensä yli 500 euroa kuukaudessa. Pidän sinänsä kohtuullisena jonkinlaisen maksun perimistä, koska menomme hieman pienenevät lapsen ollessa poissa.
Yli 500 euron leikkaus kuukausituloihimme on kuitenkin kestämätön. Menomme olen sovittanut säännöllisiin tuloihimme, eikä niiden nopea muuttaminen ole mahdollista. Koska kyse on lyhytaikaisesta sijoituksesta, ei ole järkevää alkaa tehdä muutoksia asumisjärjestelyihimme, eikä sellaiset hetkessä tapahdukaan. Perheemme tulot ylittävät toimeentulotuen normit, joten sieltä ei apua tule.
Tilanteen epätasavertaisuutta lisää se, että se rankaisee yksinhuoltajaperheitä. Jos olisin edelleen parisuhteessa lapseni isän kanssa, Oulun kaupunki perisi ainoastaan lapsilisän ilman yksinhuoltajakorotusta sekä vammaistuen, yhteensä noin 300 euroa kuukaudessa. Muita etuuksia lapsella ei olisi.
Siis jos perheessä on kaksi palkansaajaa ja kaksinkertaiset tulot, perheen talous horjuisi vähemmän tässä muutenkin haastavassa tilanteessa, mutta Oulun kaupunki vie yksinhuoltajaperheeltä merkittävän osan perheen toimeentulosta.
Asiakasmaksulain mukaan kunnalla on mahdollisuus periä kohtuulliseksi katsottu maksu perheen tilanne huomioiden (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista 7§). Oulun kaupunki perii systemaattisesti kaikki mahdolliset maksut käyttämättä lainkaan harkintaa.
Sairaalahoidon viivästymisestä huolimatta olen kiitollinen siitä, että lapseni on saanut ammattitaitoista ja monipuolista apua. Surullinen olen siitä, että Oulun kaupunki lisää jo valmiiksi hankalassa tilanteessa olevien perheiden ahdinkoa aiheuttamalla taloudellisen romahduksen, jonka se voisi estää.
Näin Oulun kaupunki paikkaa talouttaan
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.