Muuntogeenisten hiirten valmistamisesta koe-eläimiksi on viime vuosina tullut rutiinia. Kaikkein pisimmällä Suomessa on Oulun yliopiston Biocenter, jonka hiiret kelpaavat ulkomaille asti.
"Olemme ainoat, joilla menetelmä toimii rutiininomaisesti. Nyt on kaikki vaiheet hallussa", kertoo Biocenterin transgeenisen ydinpalveluyksikön päällikkö, dosentti Raija Soininen.
Toinen menestyksen salaisuus on yliopiston koe-eläinkeskukseen kolme vuotta sitten saatu erityispuhdas tila. Gm-hiiristä ei ole koe-eläimiksi, jos ei voida olla varmoja, ettei niiden elimistön muutoksien takana ole esimerkiksi virustauti.
Erityispuhtaaseen tilaan ei tautivaaran vuoksi ole ulkopuolisilla asiaa.
Koe-eläinten hoitajat käyvät suihkussa ja vaihtavat vaatteet kalsareita myöten ennen sisälle menoa. Edes silmälaseja ei saa viedä mukanaan ulkopuolelta.
Haluttuun lopputulokseen päästään lähes aina. Biocenterin yksikkö tuottaa vuosittain noin 30 uutta mutanttihiirilinjaa. Tutkijat päättävät, kuinka monta hiirtä tarvitaan ja kuinka pitkään niitä pidetään elossa. Tällä hetkellä koe-eläinkeskuksessa on 5 000 hiirtä, joista 3 500 on geenimuunneltuja.
Biocenterissä on jopa suunniteltu, että ryhdyttäisiin virallisesti suomalaiseksi palveluyksiköksi. Esimerkiksi Turun yliopiston hiiret on tähän asti tuotettu Ruotsissa, mutta nyt tilauksia ollaan siirtämässä Ouluun.
Eläinkokeet lisääntyneet gm-hiirten myötä
Geenimuunneltujen hiirten käytön yleistyminen on lisännyt eläinkokeita. Esimerkiksi biolääketieteessä liki jokaisessa korkean tason tutkimuksessa käytetään geenimuunneltuja koe-eläimiä.
Oululaiset ryhmät tutkivat pääasiassa sairausmalleja tai tiettyjen geenien vaikutuksia. Ala on vielä nuori, joten käytännön sovellutuksia, kuten ihmisille sopivia hoitomuotoja geenimuuntelu ei ole poikinut. Niidenkin aika voi koittaa jo muutamassa vuodessa.
Kun geenimuuntelua opitaan, eläimiin saadaan kohdennettua entistä tarkemmin haluttuja ominaisuuksia.
Elimistö on kuitenkin niin monimutkainen kokonaisuus, ettei vaikutuksia aina osata ennakoida oikein.
Edistysaskeleita saatetaan ottaa vahingossa. Soininen valmisti omassa tutkimuksessaan parikymmentä vuotta vanhan teorian perusteella hiirimallin, jolle tiettyä proteiinia tuottavan geenin muuntelun piti aiheuttaa munuaisongelmia.
"Hiiren munuaiset olivat terveet, mutta sitten huomattiin, että sillä onkin silmissä vikaa", Soininen muistelee.
Kävi ilmi, että tietyn proteiinin muutos aiheutti kaihin. Saman linjan hiiriä meni Hollantiin, jossa tutkitaan lihaksia.
Hyvinvoinnin arviointi vaikeaa
Geenimuuntelun yleistyminen on lisännyt koe-eläinkeskuksen työtä. Siitä on myös tullut monimutkaisempaa.
"Muuntogeenisyys vaikeuttaa eläinten hyvinvoinnin arviointia", sanoo Oulun koe-eläinkeskuksen johtaja, eläinlääkäri Hanna-Marja Voipio. Kunnollisia hyvinvoinnin mittareita ei Voipion toiveista huolimatta vielä ole.
Hän kaipaa avointa keskustelua muuntogeenisten koe-eläinten käytön eettisestä puolesta. "Mitä tehdä tilanteessa, jossa käsissä on loistava muuntogeeninen eläin, mutta se kärsii", hän kysyy.
Geenimuuntelu voi myös edistää koe-eläimen hyvinvointia. Esimerkiksi diabetestutkimuksessa geenimuunnellut eläimet ovat saaneet taudin jo syntyessään.
Eläin toimii mallina paremmin, eikä sen tarvitse kärsiä vaivaa, joka koituu, kun tauti aiheutetaan kemiallisesti.
Kun uusia geenimuunneltuja linjoja valmistetaan, syntyy väistämättä eläimiä, joilla on ongelmia.
Toisaalta joissakin tapauksissa on tarkoituskin, että eläimille tulee esimerkiksi näkö- tai liikuntavaivoja.
Valtaosassa hiiristä ei kuitenkaan näy mitään erityistä, vaan ne elävät normaalisti ja voivat hyvin, kunnes ne lopetetaan ja geenimuuntelun vaikutuksia tutkitaan näytepaloista.
Siihen asti ne elelevät laatikoissa, jotka muistuttavat kovasti lemmikkihiirten häkkejä. Laatikossa on haapalastuja, pesänrakennusaineita ja vettä. Nyt koe-eläinhoitajat ovat innostuneet väsäämään hiirille pikkuisia puumökkejä.
Soinisen mukaan soluviljelmät eivät korvaa eläviä eläimiä. Esimerkiksi syöpämalleissa ja diabeteksen tutkimuksessa tarvitaan eri ikäisiä hiiriä, jotta saadaan selville, mitä elimistössä tapahtuu ennen sairastumista.
Elinkelvottomat eivät ehdi syntyä
Voipion mukaan geenimuuntelu tuottaa hyvin harvoin eläimiä, joista ei ole eläjiksi. Useimmiten elinkelvottomat yksilöt eivät ehdi edes synty ä.
Pikemminkin tutkijoiden ongelma on saada muutoksia aikaan, sillä muut geenit pyrkivät korvaamaan puutosta, jonka esimerkiksi yhden geenin poistaminen aiheuttaa.
"Monet pelkäävät, että täällä ruvetaan tekemään hirviöitä", Voipio huolehtii. Kuitenkin vasta viime aikoina on alkanut ilmaantua hiiriä, joista geenimuuntelun jäljet voi erottaa paljaalla silmällä.
Oulussa näkee Voipion mukaan harvoin mitään ikävää. No, häkissä olevat koe-eläimet voivat jo itsessään olla ikävää katseltavaa. Kun tekee pahaa, eläinlääkäri muistuttaa itselleen, että koe-eläinten käyttöön on syy. Niiden avulla löydetään parannuskeinoja vaikkapa aivohalvaukseen tai syöpään.
"Se saa minut pysymään täällä, täällä voin tehdä paljon eläinten hyväksi", Voipio sanoo.