Oulun on syytä harkita vakavasti, hakeako Tall Ships´ Races -kilpailun järjestämistä 2012, joko yksin tai yhdessä Kemin tai Pohjanlahden Ruotsin satamien kanssa.
Suomen suurin ja kaunein kesätapahtuma päättyi lauantaina Kotkassa, kun isot purjelaivat nostivat purjeensa ja lähtivät kohti seuraavaa etappiaan Itämerellä. Kahden vuoden päästä nämä alukset ovat taas Suomen rannoilla, jälleen Turussa. Vuoden 2012 Tall Ships´ Races -kilpailulta puuttuu vielä suomalainen isäntäkaupunki, ja halutessaan Oulu voisi siksi pyrkiä.
Oululla on komea historia merikaupunkina. Sitä ei nyt näkemästään uskoisi, mutta se aika elää yhä jossain syvällä paikkakunnan sielussa. Tästä kaipuusta merelle oli hyvä esimerkki Norjan laivaston koululaivan viimekesäinen vierailu Toppilan satamassa. Tuhatmäärin ihmisiä kävi ihailemassa harvoin nähtyä purjealusta.
Nykyaika on onnistunut piilottamaan merellisyyden lähes tyystin näkyvistä. Vaikka kauppasatama on Oritkarissa varsin lähellä Oulun keskustaa, satamaan saapuvia laivoja on käytännössä mahdotonta edes nähdä. Toppilassa on pitkä laituri, joka enimmäkseen ammottaa tyhjyyttään.
Oulusta ja Raahesta lähti sata vuotta sitten purjelaivoja kyntämään kaikkia maailman meriä, ja Oulussa haetaan kansainvälisyyden juuria juuri tuolta ajalta. Tall Ships´ Races ei ole puolestaan koskaan suunnannut Pohjanlahdelle, joka sentään on noin kolmannes koko Itämerestä.
On käsillä mahdollisuus, johon tarttumista on vakavasti harkittava ja selvitettävä. Kaupunginjohtaja Matti Pennasen mukaan kaupunki ei voi olla aloitteentekijä. Ei ole niinkään tärkeää, kuka tekee aloitteen. Tärkeintä on se, ettei mahdollisuutta jätetä tutkimatta.
Oulun kauppasatama on Stora-Enson tehtaan juurella, eikä sinne voi ajatella kymmeniä purjelaivoja saati satojatuhansia kävijöitä. Jäljelle jää perinteinen Toppilan laituri ja mahdollisesti myös Vihreäsaari. Tarvitaan ruoppauksia ja laiturilinjaa. Missään nimessä ei tarvita siltaa, joka kiinteänä katkaisisi Toppilansalmen.
Viidessä vuodessa nämä puitteet ehdittäisiin saada kuntoon. Tulopuolelle jäisi luultavasti kaupungin historian vilkkain viikonloppu - Kotkassakin oheistapahtumia on vino pino - ja ennen muuta usko siihen, että Oulu sittenkin on yhä merikaupunki. Vaikutus yltäisi kauas kertatapahtuman yli. On vaikea kuvitella, ettei tapahtuman järjestäminen olisi kannattavaa myös taloudellisesti.
Tapahtuman hakeminen ei onnistu ilman kaupungin virallisen organisaation sitoutumista siihen. Vuoden 2012 isäntäkaupungit valitaan ensi vuoden keväällä Lontoossa. Aikaa laatia suunnitelma olisi siis runsaat puoli vuotta. Se ei ole paljon, mutta se riittää, jos tahtoa on.
Jos eri tahot ryhtyisivät Oulussa ajamaan asiaa, harkittavaksi voisi tulla myös yhteistyökumppanien etsintä. Esimerkiksi pelkkä Toppilan satama voisi riittää, jos osa purjelaivoista menisikin Kemiin. Matkan varrella yhtenä etappina voisi olla myös jokin Ruotsin puoleinen Pohjanlahden satama.
Käytännön kysymyksiä Oulussa olisi ratkottavana enemmän kuin vaikkapa Kotkassa. Silti isännyyden saanti merkitsisi sitä, että nykyajan teknologiakaupunki löisi vihdoin kättä menneisyytensä kanssa. Tällaisen identiteetin arvoa ei voi laskea vain rahassa. Mistään suureellisuudesta ei ole kysymys, pikemminkin Oulussa on pidetty tapahtumajärjestelyissä kunnianhimoa turhan matalalla. Vertailun vuoksi: Tromssa tavoittelee vakavissaan talviolympialaisia 2018.