Ei riittänyt engelsmanneille, että he pommittivat Oulun kaupungin tohjoksi ja polttivat omat tervansa Oolannin sodan aikoina. Nyt he yrittävät tärvellä myös Oulun 400-vuotisjuhlat. Täsmälleen kaupungin syntymäpäivänä, 8.4., nämä menevät ja järjestävät sikäläisen kruununprinssi Charlesin ja tämän uuden emännän Camilla Sitä-sun-Tätän häät. Niin kuin ei allakassa olisi ollut muitakin päiviä tuollaisille häille, joita on suunniteltu varmaan puoli vuosisataa.
Oulun 400-vuotisjuhlia on suunniteltu 400 vuotta, eikä niitä voida siirtää, sillä eihän kuningas Kaarle IX Oulua perustaessaan 1605 voinut millään tietää, että joku englantilainen prinssinvötkäle haluaa naimisiin täsmälleen 400 vuoden päästä. Tosin ehkä jotain olisi voitu aavistaa, koska aiemmalla Englannin kuninkaalla Henrik VIII:lla oli ollut tapana mennä naimisiin harva se päivä. Sukuvika tai maan tapa. Kuka tietää, monestiko tämä Charleskin vielä ehtii.
Siis mitenkö Englannin häät tärvelevät Oulun syntymäpäivät? Tietysti siten, että samalle päivälle osuu kaksi valtavaa uutistapahtumaa. Eri päivinä ne olisivat täyttäneet lehdet ja eetterin kumpikin vuorollaan, mutta kun ne osuvat samalle päivälle, molempien huomioarvo puolittuu. The Timesin ja Asahi Shimbunin pitää jakaa etusivunsa Oulun ja Charlesin kesken; hyvä jos tilaa riittää neljä palstaa molemmille. CNN ja Al-Jazeera joutuvat lähettämään puolet tähtitoimittajistaan Lontooseen, niin että Ouluun riittää vain toinen puoli. Ohjelma-aikakin jakaantuu kahtia: puoli tuntia Oulua ja toinen puolikas prinssihäitä - ja sitten taas sama alusta.
Oululaisten ei kuitenkaan kannata lannistua eikä luovuttaa. Ainahan täällä voidaan järjestää sellaiset kekkerit, että kuninkaalliset häät kalpenevat niiden rinnalla. Mahdollisuuksia lisää sekin, että Englannin hovi on ilmoittanut hääskentelevänsä matalalla profiililla. Se on sinänsä ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, minkälainen pariskunta siellä on vihittävänä. Windsorin suvun naiset ovat tunnetusti pitkäikäisiä, joten prinssi Charlesilla on toiveita päästä kuningas Kaarleksi ehkä joskus yhdeksänkymppisenä, kun hänen äitinsä Elisabet II täyttää 112 vuotta. Ja vaikka Charlesista tulisikin kuningas, Camillasta ei tule ikinä kuningatarta, ei edes Walesin prinsessaa, vaan jokin sekundaherttuatar.
Ei Oulun kuitenkaan pidä markkinoida omia juhliaan kilpailijoita mollaamalla, koska se ei olisi reilua. Rakentava ratkaisu aikatauluongelmaa on juhlien yhdistäminen. Charlesille ja Camillalle voi ainakin ehdottaa, että tulisivat viettämään häitänsä Oulun tuomiokirkkoon. Täällä väki on luultavasti rojalistisempaa kuin konsanaan Englannissa, ja tuskin edes terroristeja tarvitsee pelätä. Lisähoukuttimeksi pariskunnalle voidaan luvata ilmaisen vihkimisen päälle illallinen ja kutulippu viihdekylpylä Edenissä sekä antaa läänityksenä Elban saari Kiikelin edustalta. Sitä he voivat hallita Elban kuningasparina siihen saakka kunnes valtaistuin Englannissa vapautuu.
Jos he eivät suostu tuomaan häitänsä Ouluun, voidaanhan heidät kutsua tänne ainakin häämatkalle. Sillä tavalla sekä Oulu että hääpari saavat julkisuutta pitkäksi aikaa vielä juhlapäiviensä jälkeen.