Oulun sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös siirtää 30 Oulun kaupunginsairaalassa hoidettavana olevaa vanhusta Muhokselle on saanut omaiset peräämään oikeuksia avoimemman ja inhimillisemmän kohtelun puolesta.
Omaisten mukaan kaikkein ikävin piirre asiassa on se, että päätökset on tehty salassa, eikä heidän kanssaan ole keskusteltu asiassa lainkaan.
"Tämä on täydellistä sanelupolitiikkaa", tuohtuneet omaiset sanovat kaupunginsairaalan aulassa.
Kaikille siirtosuunntitelmista ei ole edes ilmoitettu henkilökohtaisesti, vaan omaiset saivat tiedon asiasta lauantain Kalevasta.
"Meidän äitimme, isämme ja siskomme olivat huutolaislapsia, ja nyt he ovat tämän ajan huutolaisvanhuksia, jotka halutaan saada vain pois silmistä", sanoo Terttu Huttunen.
"Vanhukset ovat olleet jonottamassa palvelukotipaikkaa, ja nyt se on heille myönnetty", toteaa Oulun kaupungin vanhustyönjohtaja Pentti Koistinen.
Huolta ja tietämättömyyttä
Riitta ja Antero Saarelan omaiset ovat olleet jo kuukausien ajan hoidettavana Oulun kaupunginsairaalan osastoilla. Molemmille on haettu palvelukotipaikkaa, mutta nyt saatu päätös on saanut vain mielen kuohuksiin.
"Torstai-iltana puoli seitsemän aikaan saimme puhelinsoiton, jossa miehelleni kerrottiin, että hänen äitinsä hoitokotipaikka olisi Muhoksella. Emme tienneet tällaisesta mitään, vaikka olimme jo osastolla kyselleet, onko paikoista kuulunut mitään", Saarela kertoo.
Saareloiden omaiset ovat heikossa kunnossa ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa. Jos välimatka kasvaa, ei päivittäiseen vierailuun ole mahdollisuutta.
"Me emme tätä päätöstä hyväksy, emmekä anna omaisiamme sinne siirtää. Aiomme valittaa asiasta, mutta olemme valmiit harkitsemaan vaikka oikeustoimia Oulun kaupunkia vastaan", Riitta Saarela sanoo.
Siskokset Airi Anttila ja Terttu Hyväri ovat huolestuneet pahoin dementoituneen siskonsa Aino Kaskentolan puolesta. "Hänet olisi pitänyt saada hyvään hoitoon jo vuosia sitten, mutta syksyllä hän pääsi tänne kaupunginsairaalaan", siskokset kertovat.
"Kun sain tiedon asiasta, aloin soitella osastolle, jossa siskoni oli. Sieltä minulle ei kerrottu mitään vaitiolovelvollisuuteen vedoten, vaikka olen käynyt osastolla viikoittain", Anttila kertoo.
Laadun pitäisi
korvata raha
Stakesin kehittämispäällikkö, dosentti Päivi Voutilainen sanoo, että vanhusten palvelut pitäisi pääsääntöisesti tuottaa aina mahdollisimman lähellä kotia.
"Jos kyse on väliaikaisesta hoidosta, sen voi tehdä kauempanakin, mutta kun tilanne on muuttunut, hoito pitää palauttaa takaisin kodin läheisyyteen. Se, mistä palveluja hallinnoidaan, on sitten ihan eri asia", Voutilainen sanoo.
Oulussa 30 vanhusta koskeva päätös tehtiin käytössä olevan tilaaja-tuottaja -mallin mukaisesti. Syksyn aikana lautakunta kilpailutti Oulusta 70 kilometrin säteellä olevat hoivapalveluiden tuottajat, ja päätökset tehtiin tarjouskilpailun perusteella.
Koistisen mukaan päätös on tehty hankintalain mukaisesti. Kun päätöksiä tehdään tarjouskilpailun perusteella, tulevaisuudessa vanhuksia voidaan sijoittaa yhä kauemmaksi kotipaikkakunnaltaan.
"Eihän se voi olla se taloudellinen saavutettu etu, mitä aina katsotaan, meidän on katsottava myös hoidon laatua. Varsinkin kun ihmiset ovat pitkäaikaisessa hoidossa, silloin tarvitaan myös elämänlaatua. Jonkun virkamiehen on kannettava vastuuta myös siitä, mikä on hyvää hoitoa", Voutilainen sanoo.