Eilen päättynyt OULA 2001 -valmiusharjoitus paljasti ongelmakohtia kriisitilanteiden hallinnassa. Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen kertoi olleensa yhteydessä harjoituksessa mukana oleviin läänin kuntiin.
“Johtokeskuksien selkein viesti oli, että kansalaisia on vaikea saada toimimaan ohjeiden mukaan kuvitteellisessakin tilanteessa. Tähän voisi auttaa työpaikoilla ja kouluilla annettava ohjeistus toimimisesta kriisitilanteissa.“
Tositilanteessa Pohjois-Suomen yhteiseksi ongelmaksi koituisi elintarvikehuolto, sillä Oulun ja Lapin lääneissä ei ole keskusvarastoja eikä liiemmin tuotantoakaan. Tilaukset hoidetaan pääasiassa atk-järjestelmin, joista ei ole hyötyä sähköjen mahdollisesti katketessa. Heikoin eväin toimii myös raaka-ainevarastojen ylläpito.
Koko Suomen kansalliseksi ongelmaksi kriisin hetkellä muodostuisi se, että suurin osa maan kuljetuskalustosta on kansainvälisessä omistuksessa. Tilanteen kärjistyessä omistajien kannalta olisi järkevää vetää kalustoa pois, jolloin maahan tulisi selkeästi kuljetusongelma.
Pakolaisten sijoittaminen kuuluu nykyisin työministeriön alaisille TE-keskuksille. Siuruaisen mukaan pakolaisten sijoittaminen on ensisijaisesti järjestys- ja vasta sitten työpoliittinen asia.
Pakolaisten sijoittaminen muodostui ensimmäiseksi kompastuskiveksi valmiusharjoituksessa mukana olevien Oulun- ja Lapin lääninhallitusten välillä. Lappi oli keskiviikkoillan viimeisenä toimena lähettänyt Ouluun paperilla kuvitteellisen joukon pakolaisia.
“Tämä oli hieman harmillista, sillä yhteisen harjoituksen tarkoituksena oli opetalla juuri yhteistyötä. Lapin ei olisi pitänyt toimia itsekseen“, kritisoi harjoitusta seurannut Kuopion pelastusopiston opettaja Olavi Savolainen.
Oulun ja Lapin läänit halusivat järjestää yhteisen valmiusharjoituksen, koska todellisessa tilanteessakin yhteistyötä varmasti tulisi olemaan. Lisäksi läänien uhkakuvat ja asutusrakenne ovat lähellä toisiaan.