Oululaisuus on reippautta ja tuplakonsonantteja. Se on myös Suvi Teräsniskan, Riikka Pulkkisen ja Tuomas Enbusken entinen kotikaupunki. Enbuske muutti kaupungista jo 13 vuotta sitten. Pulkkinen kotiutui Helsinkiin vuosituhannen alussa. Joukon nuorimmainen Teräsniska lähti Tampereelle puoli vuotta sitten.
"Edelleen käyn Oulussa vähintään kerran kuussa. Ystävien ja perheen, äidin sekä pikkuveljen lisäksi täällä on luottokampaamoni, joten senkin vuoksi täällä tulee käytyä paljon", Teräsniska perustelee.
Toisessa ääripäässä on Enbuske, joka käy kaupungissa muutaman kerran vuodessa yhä vähenevässä määrin. Kaupungista hän ei vanhempiaan lukuunottamatta kaipaa oikeastaan mitään.
Kuulas valo säilyy muistoissa
Oululaisuutta ei voi niputtaa kasaksi ominaisuuksia tai tapoja. Jokaiselle entiselle oululaiselle pohjoiset juuret näyttäytyvät eri tavalla.
"Oululaisuus kuuluu yhä kielessäni. Saatan sanoa joitain lauseita Ouluksi, erityisesti, jos haluan painottaa. Lohduttaessani jotakuta sanon ei oo mittään hättää. Sanoisin, että pohjoisuus, johon minulla kuuluu myös vanhempieni kautta ripaus kainuulaisuutta, määrittää minua enemmän kuin oululaisuus. Olen Helsingissä ylpeä siitä, että olen muualta. Kuvittelen joskus, millaista olisi ollut kasvaa täällä. Olisiko se tehnyt minusta hiukan toisen", Pulkkinen pohtii.
Eniten muistoja Oulusta muuttaneissa herättää koulu- ja vuodenajat. Pulkkinen muistaa hyvin lenkit ja kotimatkat.
"Sarja muistoja liittyy lapsuuden koulumatkoihin, jotka kävelimme -- tai juoksimme, koska olimme usein myöhässä -- siskoni kanssa. Läpi metsän, sillan ali, pitkää soratietä jonka päässä koulurakennus häämötti. Sille tielle palaan unissani. Ja sitten sellaiset humisevat, pimeät talvi-iltapäivät kun teimme lumilinnaa ystäväni kanssa pihalla, taivas roikkui matalalla", Pulkkinen muistelee.
Teräsniskalle Oulun kevät ja kesä ovat olleet mieleenpainuvia. "Kun valoa oli paljon saatoin lähteä yöllä polkemaan pyörällä Nallikariin. Kaikkialla oli niin rauhallista ja kaunista", nuori nainen kertoo.
Kaupunki ei kuitenkaan herätä samanlaista nostalgiaa kaikissa haastatelluissa "Olen joskus juontanut Oulu radion Puskaradio-ohjelmaa. Aina kun koti-ikävä iskee, mietin sitä", Enbuske veistelee.
Erot näkyvät sosiaalisissa tilanteissa
Oma suhde kotikaupunkiin on monipuolinen. "Suhteeni Ouluun on ehkä ennen muuta myyttinen. Muistan Oulusta eksoottisia asioita kuten yli 30 asteen pakkasen helmikuussa 1998. Juoksulenkit viimassa, pyöräilyn toukokuussa kun valo on jollain tavalla äänekästä, kimeää. Luulen, että se Oulu joka on mielessäni, on lapsuuden Oulu. Oulu ja lapsuus ovat kietoutuneet minun mielessäni erottamattomaksi solmuksi", Pulkkinen pohtii.
Teräsniskan mielestä pohjoisen ja etelän ero näkyy etenkin reippautena, avoimuutena ja huumorintajuna.
Teräsniska on käynyt koulunsa Oulussa ja täällä hän on kasvanut lapsesta aikuiseksi. "Täältä on oppinut kaiken tarpeellisen. Lämmin suhde meillä on. Pidän kaupungista edelleen todella paljon", Teräsniska sanoo.
Enbuske on huomannut toimittajan työssä eduksi sen, että on asunut muuallakin kuin Helsingissä. Se auttaa ymmärtämään hänen mielestään asioiden mittasuhde-eroja. "Mediasta saa sen kuvan että tietyt ilmiöt olisivat olleet paljon suurempia kuin ne ovatkaan", Enbuske summaa.