Hoitotakuu lyhensi aluksi reippaasti erikoissairaanhoidon jonoja, mutta viimeisten ylipitkien odotusaikojen häivyttäminen etenee sitkaasti. Erityisen ikävä tilanne on Oulun läänissä.
Hoitojonot ovat väkilukuun suhteutettuina yhä pahimmat Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, kummassakin Oulun läänin maakunnassa. Koko maassa erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin pääsyä yli puoli vuotta odottaneita on runsaat 12 000. Niin monen suomalaisen kohdalla lain takaama kipujen lievitys ja elämänlaadun parannus on jäänyt säädöksestä huolimatta haaveeksi. Pohjois-Pohjanmaalla yli puoli vuotta hoitotoimenpiteitä odottaneita on 700.
Tilanne on sietämätön. Silti sairaanhoitopiirejä valvova sosiaali- ja terveysministeriö näyttää yhä katsovan läpi sormien jonoja, vaikka laki hoitotakuusta tuli voimaan jo viime vuoden maaliskuussa.
Muita hitaammin asiassa edenneiden Kainuun maakunnan ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin on sentään esitettävä ministeriölle syyskuun alkuun mennessä suunnitelma siitä, miten ja milloin lakia ryhdytään noudattamaan. Rauhallinen asenne selvityksen tekoon viittaa siihen, että ministeriön tiedetään hyväksyvän edelleenkin selitykset ja lainvastaisen lepsuilun.
Jonoja on kyetty lyhentämään kohtuullisesti niin erikokoisissa ja väestörakenteeltaan erilaisissa sairaanhoitopiireissä, että syytä onnistumiseen voi etsiä ennen muuta oikeasta asenteesta. Joillakin alueilla, esimerkiksi Länsi-Pohjassa, hoitotakuun tulo otettiin vakavasti ja jonojen purkuun ryhdyttiin jo etukäteen. Se näkyy tuloksissa. Yhdessäkään sairaanhoitopiirissä ei jonoista kuitenkaan ole päästy kokonaan.
Pohjois-Pohjanmaan erityisen huonoa tilannetta perustellaan vuoden 2001 lääkärilakolla ja terveydenhuoltoon ennen hoitotakuuta kohdistetuilla säästövaatimuksilla. Samanlaisia vaikeuksia on kuitenkin ollut kaikkialla muuallakin.
Sen sijaan hoitajien palkkakiistat ovat todellakin olleet Pohjois-Pohjanmaalla erityinen hidaste, kun jonoja olisi pitänyt lyhentää erityistoimin. Syitä palkkakiistaan on pohdittu monissa yhteyksissä, mutta kaikkien vastuullisten soisi miettivän, kuinka viisasta oli antaa kiistan jatkua vielä silloin, kun muualla käärittiin hihat ja tehtiin kiivaasti lisätöitä potilaiden hyväksi.
Hoitotakuu paljasti alueellisten tukosten ohella myös erityisaloja, joilla hoitoon pääsyä saa usein odottaa kohtuuttoman pitkään. Lasten ja nuorten psykiatria, luu- ja tukikudoskirurgia sekä kuulonhuolto ovat aloja, joilla toimenpiteisiin päästään keskimääräistä hitaammin. Niiden pullonkaulojen avartaminen onnistuu vain erikoiskoulutusta lisäämällä. Päättäjien on pidettävä huolta siitä, että niin tapahtuu.
Vaikka hoitotakuussa ei ole päästy kaikkialla vielä lähellekään päämäärää, laki tarvittiin ehdottomasti. Lokakuussa 2002 Suomen surkean pitkissä hoitojonoissa tuskaili yli 66 000 ihmistä. Kohtuuttoman moni heistä ei koskaan päässyt hoitoon. Jo lain tuloon valmistautuminen vaikutti niin, että viime vuoden tammikuussa jonoissa oli 25 000 ihmistä vähemmän. Siitä jonot ovat edelleen lyhentyneet yli 27 000 potilaalla.
Viimeisen ponnistuksen on onnistuttava mahdollisimman nopeasti. Lain tulkintaa ei saa venyttää yhdenkään ihmisen kohdalla, vaikka hyviä syitä osataan vakuuttavasti esittääkin.