Kuusi vuotta sitten kirjoitin tällä samaisella palstalla siitä, miten muualla maassa ja maailmassa osataan järjestää mainioita ruoka- ja markkinatapahtumia. Naapurimaassamme Virossa, paljon Oulua pienemmässä Pärnun kaupungissakin on kesä-heinäkuun vaihteessa jokavuotiset Hansa-päivät. Siellä paikallisen ruoan, juoman, käsityöläistuotteiden tarjonta lyö ällikällä.
Edes menneiden vuosien Oulun Valkosipuliyö ei yltänyt moiseen runsauteen. Erinomainen tapahtuma toki sekin oli mutta turhan lyhyt.
Takavuosien ruoka- ja viinifestivaali Weindorf oli myös oivallinen tapahtuma. Molemmat toivat Ouluun kaivattua kesämeininkiä.
Kymmenen vuotta sitten Valkosipuliyön sanottiin jäävän tauolle, mutta takaisin se ei ole tullut. Syyksi sanottiin muun muassa EU:n tiukentuneet ruokamääräykset, jotka rajoittivat avokeittiöiden esilläoloa.
Olikohan kyse todellisesta syystä? Edelleen ei voi kuin ihmetellä, miksi muissa EU-maissa ja joillakin paikkakunnilla Suomessakin eivät tuollaiset säädökset näytä pätevän.
Vuosikymmenen vaihteessa Oulussa vielä yritettiin Roviantti-tapahtumalla, jonka perimmäinen idea kai oli esitellä paikallista ruokakulttuuria. Hyvästä perusideasta huolimatta sen toteutus ontui pahasti, eikä siitä sittemmin ole kuultu.
Oulu kaipaisi kipeästi Valkosipuliyön tai Weindorfin tapaista ruokafestivaalia. Se olisi piste iin päälle, sillä Oulusta on kehittynyt varteen otettava kesäkaupunki viime vuosien aikana.
Tosin Oulussa vieraili viime kesänä ja tulee tänäkin kesänä Kansainväliset suurmarkkinat, joka täytti melkoisen osan torinrannan alueesta. Mainio tapahtuma, mutta miksi vastaavaa ei kyetä järjestämään oululaisin voimin perioululaisista aineksista. Tarvitsemme tapahtuman, jossa pääosissa ovat Perämeren lohi, rössypotut, kärkkärit, leipäjankki ja talakkunapuuro.
Tällä vuosikymmenellä Oulusta alettiin tehdä kesätapahtumakaupunkia uudella tavalla. Suunta oli selvä: tasaisesti pitkin kesää ripotellaan erilaisia tapahtumia, eikä niiden kaikkien tarvitse olla valtavan isoja spektaakkeleita.
Reilu viikko sitten alkanut kolmeviikkoinen Oulun Päivät on hyvä esimerkki. Moni varmasti ryysti muutama vuosi sitten kahvinsa väärään kurkkuun, kun perinteinen Oulun Päivä siirrettiin syyskuun alusta kesä-heinäkuulle ja paljon pidemmäksi ajanjaksoksi. Kaikki ovat varmasti viimeistään nyt sitä mieltä, että ratkaisu oli täysin oikea.
Oulun Päivien strategia on ollut, että ihmiset ja yhteisöt järjestävät tapahtumia suurelta osin itse. Kaupunki toimii katto-organisaationa.
Se toimii hyvin. Kolmeviikkoinen on väärällään mitä erilaisempia pieniä tai vähän isompia kulttuuritapahtumia. Niin kulunut kuin sanonta onkin, jokaiselle jotakin tarkoittaa tässä yhteydessä täyttä totta.
Sellainen ominaisuus Oulun Päivillä on, että se ei taida olla valtavan vetovoimainen turistirysä. Tuskin kovinkaan moni tulee sen takia varta vasten Ouluun. Tietysti ne, jotka sattuvat matkailemaan tähän aikaan kaupungissa, yllättyvät iloisesti tapahtumien määrästä ja kaupungin vilkkaudesta.
Oulu ei oikeastaan tarvitse omaa Pori Jazziaan, vaikka sellaistakin tänne säännöllisesti kaivataan. Qstock on jo todistanut itselleen ja muille, että se on tunnettu houkutintapahtuma ja kerää valtavan määrän ihmisiä hyvinkin kaukaa, ulkomailta asti.
Onhan meillä sympaattinen Elojazz, jossa jazzia halajavat saavat juuri sitä kuullakseen. Siis aivan toisin kuin Porissa.