Pohjoisen Suomen on kyettävä käyttämään täysimääräisesti hyväksi Pohjois-Pohjanmaan puheenjohtajuus Barentsin alueneuvostossa. Näkyvyyden nostaminen voi tuottaa hyötyä pitkään.
Pohjois-Pohjanmaan alkanutta kaksivuotista puheenjohtajuutta Barentsin alueneuvostossa on valmisteltu yhdessä koko Pohjois-Suomen, myös Lapin ja Kainuun kanssa. Mutta koska englannin kielellä puhutaan Oulun alueesta (Oulu Region), alkanut kausi näyttäytyy kansainvälisesti nimenomaan Oulun kautena.
Kyseessä on koko alueelle todellinen näytön paikka. Tähän asti Oulu on vaikuttanut enemmänkin sivustaseuraajalta Barents-yhteistyössä. Nyt se on jonkin aikaa alueellisen toiminnan keskus. Jos työ onnistuu hyvin, jälki voi olla pysyvää laatua.
Pohjois-Pohjanmaa peri puheenjohtajuuden Karjalan tasavallalta, joka kyllä hoiti tehtävänsä, mutta alueneuvoston profiilia sen ei voi sanoa kohottaneen. Uudelle puheenjohtajalle sen sijaan on auennut mahdollisuuksien ikkuna.
Lapin maakuntajohtajan Esko Lotvosen työn avulla on saatu aikaan näkemys alueyhteistyön organisaation uusimisesta. Pohjois-Pohjanmaan tehtäväksi jää uusien ajatusten vieminen käytäntöön. Kytkentä Euroopan unionin ohjelmiin kaipaa kohennusta, EU:n pohjoinen ulottuvuus ja naapuruus- ja kumppanuusinstrumentti kaipaavat käyttöä. Näkyvyyttä Suomessa ja muuallakin on lisättävä.
Alueneuvoston puheenjohtajan Pauli Saapungin kohdalla kyse on urakasta, jonka konkaripoliitikko aikoo ja varmasti pystyy kunnialla hoitamaan. Silti olisi korkea aika sille, että myös maakunnan aktiivipoliitikot osoittaisivat kiinnostusta oman alueensa kansainväliseen yhteistyöhön. Mielenkiinto on ollut aivan liian matalalla tasolla. Tilanne on vielä omituisempi, kun ottaa huomioon, millainen taloudellinen mahdollisuus Barentsin alueella on avautumassa.
Uusi maakuntajohtaja Pauli Harju saa hänkin nopeasti näyttää tässä kyntensä. Kuten erityisesti Esko Lotvonen on osoittanut, kansainvälisesti hyvin verkostoituva maakuntajohtaja voi Barentsin alueella saada paljon aikaan.
Valtiotason puheenjohtajuus Barentsin alueella siirtyi Venäjälle ja ulkoministeri Sergei Lavroville, joka Rovaniemellä osoitti vahvaa mielenkiintoa pohjoisen kysymyksiin. Kun pohjoinen jatkaa Norjan ulkopolitiikan painopistealueena, kuten ulkoministeri Jonas Gahr Störe vahvisti, on Suomenkin hypättävä mukaan entistä näkyvämmin. Tämä koskee niin yleistä politiikkaa kuin yksittäisiä projekteja kuten Sallan-Kantalahden rataa, johon Lavrov suhtautui suopeasti.
Vaikka Suomen päättynyttä Barents-puheenjohtajuutta Rovaniemellä kiiteltiin, varsinaiset suomalaiset avaukset ovat sen aikana olleet kovin vähissä.
Tosin jo Rovaniemellä nähtiin, että ulkoministeriöiden asialistoilla alueelliset kysymykset antavat äkkiä tilaa muille asioille. Lavrovin ja Kanervan kahdenvälisissä neuvotteluissa puitiin ennen muuta Suomen pian alkavaa puheenjohtajuutta Etyjissä.
Lavrov sälytti Suomen niskaan kasapäin odotuksia. Toki myös Suomen toiveissa on Etyjin profiilin ja toimintakyvyn nosto. Mutta jo ennen koko kauden alkamista ja Suomen tavoitteiden esittelyä selvää on, että Etyj-huolet vievät pian leijonanosan Suomen ulkoministerin ajasta. Kanervan tähänastiset työt ovat olleet pelkkää lämmittelyä verrattuna siihen haasteeseen, joka hänellä on edessään.
Ellei nimittäin Suomi saa omaa "lastaan" eli Etyjiä virkoamaan, ei siihen pysty kukaan muukaan ja koko organisaatio jää pysyvästi unohduksiin sivuraiteille.