Oulun kaupungin suuri juhlavuosi on alkanut. Lähtökohdat ovat hyvät sille, että vuosi jää myönteisellä tavalla kaupunkilaisten ja muidenkin suomalaisten mieliin.
Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlat oli määrä käynnistää tavallista komeammalla ilotulituksella torin rannassa uudenvuoden aattona. Sitä ei koskaan nähty: kaupunki päätti lahjoittaa rahat Aasian katastrofin uhrien auttamiseksi.
Suuren, koko kansaa koskettaneen onnettomuuden jälkeen tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Aasian tapahtumat varjostivat uudenvuoden tunnelmia kaikkialla, niin Oulussakin. Juhlavuosi siis lähti liikkeelle vähäeleisesti, mutta sen onnistuminen ei onneksi ole avauspamauksista kiinni.
Oulu on kaikkineen sijoittanut noin kolme miljoonaa euroa 400-vuotisjuhliinsa. Samaan aikaan sata vuotta täyttävä Lahti investoi omiin pyöreisiin vuosiinsa runsaan kymmenesosan tuosta summasta. Samoin tekee myös Vaasa, joka ensi vuonna saa sekin 400 vuotta täyteen.
Oulu ei suinkaan ole kymmenen kertaa Lahtea tai Vaasaa suurempi, eikä edes kymmenen kertaa niitä vauraampi kaupunki. Silti Oulun valitsemaa linjaa on turha pitää liioitteluna. Pietarin äskeisten 300-vuotisjuhlien kaltainen mahtipontisuus kierretään onneksi kaukaa, ja kaupunki ja kaupunkilaiset ovat juhlansa ansainneet, edes kerran sadassa vuodessa.
Asia voisi olla toinen, jos Oulu olisi ilmiselvissä talousvaikeuksissa. Niin ei ole. Vaikka budjetti onkin kireällä, pohjoisen Suomen pääkaupunki on kiistatta tänään hyvässä iskussa, ja sen viime vuodet ovat olleet sekä kansallinen että kansainvälinen menestystarina. Sen jatkuminen vaatii työtä, mutta yksi on varmaa: surkuttelulla ja itsensä aliarvioimisella tulevaisuutta ei ainakaan voi rakentaa. Menestyvässä kaupungissa viihdytään, siihen uskotaan ja siihen sitoudutaan.
Vuosijuhlan ohjelman suunnittelussa tämä on onneksi oivallettu. Listalla on tällä hetkellä 177 erilaista tapahtumaa. Suuri osa niistä on sellaisia, jotka tapahtuisivat joka tapauksessa, mutta niitäkin on usein terästetty juhlakuntoon, ja paljon on myös ainutkertaisia tilaisuuksia.
Juhlavuosi on onnistunut, jos se jättää hyvän maun sekä kaupunkilaisille että vieraille - joita eri tapahtumiin on tulossa paljon - ja jos se jättää asukkaille hitusen lisää mielihyvää ja aitoa ylpeyttä kotipaikastaan, olipa kyse sitten avojalakasista oululaisista tai vasta seudulle muualta Suomesta tai ulkomailta muuttaneista. Tähän taas ei pelkällä ohjelmalla voi vaikuttaa, vaan onnistuminen on lopulta kiinni varsinaisen juhlaväen eli kaupunkilaisten omasta asenteesta.
Kyseessä ei ole mikään kaupungin virkakoneiston merkkipäivä, vaan yhteinen tapahtuma. Pian julkistettavassa Oulu 400-postimerkissä taiteilija Raimo Ahonen on oivaltanut asian hyvin: toisessa merkissä etualalla on hiekkarannalla leikkivä lapsi, toisessa töihin pyöräilevä nainen. Parhaimmillaan Oulu on juuri tätä, omaleimaista viihtyvyyttä.
Vuoden varsinaisia huipentumia ovat kaupunginvaltuuston huhtikuun juhlaistunto, jossa on määrä tehdä visusti salassa pidetty, jokaisen oululaisen kannalta "merkittävä päätös", ja elo-syyskuun vaihteen juhlaviikko Oulu-hallin Aikamatka Oulu -tapahtumineen.
Edellytykset onnistumiselle ovat hyvät, ja alkaneena vuonna Oulu näyttää monipuoliselta kulttuurikaupungilta - juuri sellaiselta, jolla olisi kaikki syyt hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011, toisin kuin kaupungin hallinnossa on tähän asti heikoin perustein linjattu.