Oulunkin on pakko ottaa tulonsa ja menonsa tarkasteluun, jotta kaupungin talous ei täysin notkahtaisi. Yhden pykälän suuruinen veroprosentin nosto on kuitenkin hätäratkaisu.
Maanantaina kerrotuissa Oulun talouden tasapainotustoimissa on sekä perinteisiä että uudenlaisia keinoja. Edelliseen ryhmään kuuluvat verojen ja maksujen korotukset. Myös menoleikkaukset ovat tuttuja rohtoja, mutta nyt niitä vauhditetaan uudella tavalla, bonusrahalla. Jos menojen hillintä onnistuu, henkilöstö saa bonusrahaa seuraavan vuoden talousarviossa.
Tällainen kannustin on näppärä, suorastaan ovela: jos et säästä, tunnet sen lompakossasi. Kun säästöpaineet ovat aiemmin tuntuneet ylhäältä alas, vastaisuudessa alaisten intressinä on vaatia ylemmiltään tarkempaa menokontrollia, jotteivät bonukset vaarantuisi.
Bonusten käyttö tavoitteisiin pääsyn kannustimena ei sinänsä ole mitenkään arveluttavaa. Niitä on onnistuneesti käytetty yrityksissäkin.
Aiheelliselta tuntuu kaupungin tilaajaorganisaatioiden ja keskushallinnon liittäminen yhteen ja pyrkimys 30 prosentin hallintokulujen leikkaukseen viidessä vuodessa. Palvelujen tilaajapuolella ei tarvita mitään keskiportaan ja ylätason päällikkökeskittymää.
Samalla pitää miettiä, hoitaako kaupunki yhä omin voimin sellaisia palveluja, jotka voitaisiin yhtä laadukkaasti ja edullisemmin ostaa ulkoa. Ja vastaako kaupunki ylipäätään sellaisista palveluista, jotka eivät kunnan perustehtäviä ole.
Oulun poliittisten ryhmien sopuun kuuluu veroprosentin nosto ensi vuoden alussa 18:sta 19 prosenttiin. Valtakunnanosa- tai maakuntakeskusten sarjassa lukema ei olisi silmiinpistävän korkea, ei etenkään kun korotuksia on tulossa muuallekin. Aivan vastaavaa nostoa suunnitellaan muun muassa Tampereella.
Silti kokonaisen prosenttiyksikön nosto on melkoisen raju liike. Se ja suunniteltu kiinteistöverojen nousu tuovat kaupungin kassaan noin 25 miljoonaa lisäeuroa. Myös kaupunkilaisilta perittäviä taksoja nostetaan. Kun Oulun Energian sähkön hinnan nosto voisi viedä asiakkaat, korotus lienee tulossa ainakin vesimaksuihin.
Kasvavalla tulovirralla turvataan kaupungin työpaikkoja ja palveluita, mutta samalla kyseessä on oululaisten ostovoiman imaisu yleisemmästä käytöstä kaupungin käyttöön. Esimerkiksi yrityselämälle ja yksityisille palveluille suunnitellun noston loppusaldo on kielteinen.
Näin Oulu - kuten monet muutkin ensi vuoden alussa veroprosenttiaan nostavat kunnat - syövät päätöksillään maan hallituksen päättämien elvytystointen tehoa. Veroprosentin korotus ei nimittäin Oulun kaupungissa ole mikään elvytystoimi, ja siksikin ainakin sen puolittamista pitäisi vielä harkita.
Kuntalain kunnille asettamat vaatimukset ovat sinänsä selvät. Talous pitää tasapainottaa toimintavuoden ja sitä seuraavan kolmen vuoden aikana. Oulu kiirehtii kuitenkin veroprosentin reiluun nostoon ennen kuin on nähty, saataisiinko esimerkiksi kaupungin toiminnoista höylättyä löysiä enemmänkin kuin kolmelle vuodelle arvioidut 37,5 miljoonaa euroa.
Veroprosentin nostoon liittyy se ikävä piirre, että päinvastaisia päätöksiä ei koskaan nähdä. Kun ajat paranevat, menot vain mitoitetaan kasvavien tulojen mukaan. Näin kävi Oulussa taakse jääneinä lihavina vuosina. Niiden aikana olisi selvitty matalammallakin veroprosentilla toimintaa virtaviivaistamalla, mutta alennuspäätöstä ei rohjettu tehdä.