Oulun yliopiston Oulangan tutkimusasemalla Kuusamossa eletään sydäntalvella vuoden hiljaisimpia aikoja. Poissa ovat muun muassa opiskelijat, jotka kesäisin tuovat asemalle vipinää monilla kenttäkursseillaan. Keväämpänä asemalla tosin pidetään yksi talviekologian kurssi.
Tammi-helmikuun taitteessakaan tutkimustoiminta ei ole silti pysähdyksissä.
Menemistä riittää muun muassa kenttämestari Juho Palosaarella, jonka tehtäviin kuuluu aseman pitkäaikaisseurantojen aineistojen hankkiminen.
Palosaarella on kierrettävänään säännöllisin väliajoin kymmeniä havaintopisteitä, joissa hän kirjaa ylös lukemat lumipeitteen paksuudesta ja roudan syvyydestä erilaisissa maastoissa.
"Monet tutkijat tarvitsevat taustatietoa tutkimuksiaan varten pitkiltä aikajaksoilta", Palosaari kertoo.
Ilmatieteen laitokselle Palosaari lähettää säätiedot päivittäin aseman pihalla olevista mittalaitteista. Laitokselle hän käy välittämässä niin ikään joka päivä lukemat kansainvälisen ilmanlaadun pitkäaikaisseurannan EMEP-mittausasemalta kymmenen kilometrin päässä.
Erikoistutkija
remmiin
Yliopisto päätti vuodenvaihteessa lisätä aseman tutkimuksellista roolia muuttamalla amanuenssin viran erikoistutkijan viraksi. Pestiin valitulla Riku Paavolallakin töitä riittää, sillä myös amanuenssin hallinnolliset tehtävät on hoidettava tutkimusten ohessa.
Paavola on vesiekologiaan erikoistunut biologi, eikä tutkimusaiheista ole pulaa. Yksi iso projekti on Rukan jätevesien vaikutusten selvittäminen Kitkajärvessä.
Rahoituskanavat hankkeelle ovat parhaillaan etsinnässä.
"Tarkoitus on tutkia useita eri eliöryhmiä, jotta saadaan selville, ilmentävätkö ne veden laadussa tapahtuvia muutoksia."
Kyse on vuosien hankkeesta, jossa on mukana muitakin tahoja, esimerkiksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus.
Kitkan projekti on esimerkki tutkimusaseman omaksumasta aluetyöstä, jolla tuotetaan tietoa Koillis-Suomen julkisyhteisöille ja elinkeinoelämälle suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi.
Asemanjohtaja Pirkko Siikamäki sanoo, että vaikka aluetyö palveleekin elinkeinoelämää, siihen liittyvien tutkimusten on oltava silti aiheeltaan relevantteja ja kansainvälisesti laadukkaita.
Pelkästään "maakuntatason" tutkimukselle ei ole sijaa.
Tutkimusaseman päärakennus remontoitiin pari vuotta sitten, joten puitteet laadukkaiden tutkimusten tekemiselle, kursseille ja seminaareille ovat pääosin kunnossa.
Asema valittiin hiljattain Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan niin sanottuun LTSER-verkostoon. Tämä tarkoitta sitä, että aseman laitteistoja pitää parantaa.
Pitkäaikaisella verkostolla on tarkoitus tehostaa Suomen ympäristötutkimuksen ja seurannan kansallista ja kansainvälistä verkottumista.
"Tavoitteena on saada asemasta monitieteinen huippuvarusteltu yksikkö, mikä tekisi tästä entistä houkuttelevamman myös kansainvälisille tutkijoille", Siikamäki sanoo.
Toimintaympäristön parantaminen edellyttää muun muassa tietoliikenneyhteyksien kehittämistä. Kaikkiaan kyse on useiden satojen tuhansien eurojen investoinneista.
Rahoitusta tullaan hakemaan ainakin Suomen Akatemialta ja TE-keskukselta sekä maakuntaliittojen kautta.