Jo maalaisjärki sanoo, että tuotantoelämiä pitää kohdella hyvin. Eiväthän ne muuten tuota; anna lihaa, maitoa, turkiksia tai muutakaan, mitä varten ne on riesaksi otettu. Ainakaan suuria karjamääriä ei ole tapana pitää vain ihmisen lystiksi, vaan siksi, että niistä on hyötyä ihmiselle.
Tuotantoeläinten pitämisessä on vissi ero kaupunkilemmikkeihin - koiriin, kissoihin, kaneihin ja mitä niitä nyt onkaan. Lemmikkejä ei yleensä oteta sillä ajatuksella, että ne tuottaisivat sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan enemmänkin hellittelyn kohteeksi. Mutta kaikilla elämillä - ihminen mukaan lukien - on yhteisiä perustarpeita, joiden tyydyttämättä jättäminen saa ne voimaan pahoin.
Jo kauan sitten opittiin, että mitä paremmin eläin ruokitaan ja hoidetaan, sitä paremmin se tuottaa. Tämä on kyetty osoittamaan myös niissä tutkimuksissa, joita eläinten hyvinvoinnista on vuosikymmenten ajan tehty niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.
Tätä taustaa vasten Oulaisten Matkanivalla viikko sitten paljastanut 27 nautaeläimen kuolema navettaan on täysin maalaisjärjen vastaista. Eikä vain maalaisjärjen, vaan sen ymmärtää Erkkikin, kuten tavataan sanailla. Ei ihme, että kummastellaan, miten näin järkyttävää voi tapahtua tämän päivän Suomessa.
Oulaisten nautakuolema on maan mitassa yksi karmaisevimmista tapauksista. Sonninmullikat ja lehmät olivat navetassa sikin sokin. Ruokintapöydällä oli rehun sijaan lantaa ja lietekärry. Vettä ei ollut ainakaan juomakupeissa. Joistakin lantaan uponneista naudoista näkyi vain vähän päätä.
Näkymä järkytti paikalla käyneet viranomaiset. Kaikesta kävi ilmi, että eläimiä oli kohdeltu kaltioin, ja että niiden loppu oli koittanut aika päiviä sitten. Eläinsuojeluasiantuntijat eivät muista, että navetasta olisi koskaan aikaisemmin löydetty tällä tavoin kuolleena näin suurta määrää nautoja. Vaikka eläimet on ilmeisesti lopetettu ampumalla, ympäristöstä voi lukea niiden kärsineen ennen kuolemaa.
On muistettava, että suurin osa karjankasvattajista hoitaa kasvattinsa tunnolla. Vallan tavatonta eläinten holtiton hoito ei kuitenkaan ole. Joka vuosi tulee ilmi pahoja laiminlyöntejä. Useimmiten paikalle ehditään ennen kuin kaikki elukat ovat menehtyneet. Vaikka loputkin eläimet voidaan joutua hävittämään, yleensä ne saavat ainakin asianmukaisen lopun.
On ymmärrettävää, että ihminen voi menettää otteen oman elämänsä hallinnasta. Elämässä kun saattaa tapahtua mitä vain. Läheisen kuolema, mielen tasapainoinen järkkyminen tai vaikkapa viinan kirot ovat tekijöitä, joilla on taipumus kääntää elo sekaisin. Tällöin ihmisen ote kirpoaa kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu.
Nivalainen maanviljelijä Heino Keskisarja ilmaisi Kalevan haastattelussa vähän aikaa sitten huolensa maaseudun autioitumisesta käyttäen kuvaavaa ilmaisua sadan hehtaarin yksinäisyydestä. Kukin askaroi omilla vainioillaan ystävinään huippunykyaikaiset koneet. Ihmisten väliset suhteet maalla ovat muuttuneet. Enää ei poiketa kylään tai koota kylänväkeä kökkään niin kuin ennen vanhaan.
Toisen asioihin puuttumisen kynnys on korkea. Mitä etäämmäksi ihmiset tulevat toisilleen, sitä korkeammalle kynnys nousee. Todennäköisesti oulaistelaistilan naudat ilmaisivat kärsimyksensä voimakkaasti ääntelehtien. Ei ole hävettävää puuttua asiaan siinä tilanteessa. Jos apu olisi tullut ajoissa, isäntäväkikin olisi selvinnyt vähemmin vaurioin.