Lapin käräjäoikeuden tiistaina jalkapallovilpistä antamat tuomiot eivät jätä sijaa jossittelulle. Yhdeksälle Rovaniemen Palloseuran entiselle pelaajalle langetettiin ehdolliset vankeusrangaistukset. Lyhin niistä oli kuusi kuukautta, pisin vuosi ja kahdeksan kuukautta. Osa rangaistuksen saaneista saattaa valittaa tuomiostaan.
Ottelujen järjestäjä sai kahden vuoden vankeustuomion. Hän ansaitsi vedonlyöntivilpissä noin 150?000 euroa. Yksittäiselle pelaajalle ohjattiin enimmillään 40?000 euroa. Käräjäoikeuden mukaan pelituloksesta sovittiin 26 ottelussa.
Oli hyvä, että rangaistukset olivat tuntuvia. Rikos ei saa kannattaa, ei edes jalkapallokentillä. Tuomiot ovat varoittava esimerkki myös muille seuroille. Rangaistusten ansiosta ryhti paranee varmasti kaikkialla. Ainakin hetkeksi.
On kuitenkin turha kuvitella, että urheilun vedonlyöntivilppi päättyisi tähän. Ahneus ei hävinnyt käräjäoikeuden päätöksellä mihinkään. Suomeen ostetaan vastakin kehitysmaista pelaajia, joille muutaman tuhannen euron summa vastaa kotimaassaan suurta omaisuutta.
Silloin houkutus vilppiin voi kasvaa ylipääsemättömäksi, etenkin kun vetoa voidaan lyödä esimerkiksi ensimmäisestä rajaheitosta tai kulmapotkusta. Niiden järjestämistä voi olla vaikea huomata.
Pikaista kattavaa ratkaisua ei siis ole. Jotakin pitäisi silti tehdä, että ottelut ratkeaisivat vain urheilullisen paremmuuden perusteella.
Periaatteellinen keskustelu suomalaisesta huippu-urheilusta olisi paikallaan. Seurat voisivat aloittaa pohtimalla, onko Suomen mestaruuden voittaminen todella niin tärkeää, että joukkueen pelaajista huomattava osa on ulkomaalaisia tuontipelaajia?