Kansanedustaja Ben Zyskowiczin vanhat päiväkirjat paljastavat, missä jamassa Suomi oli. Vain suomettuneisuudella meni hyvin. Otteet ovat vuodelta 1973.
Syyskuun 14.
Istuttiin iltaa meikäläisen boksissa. Valkkaria, olutta. Yritin kertoa kaikille, miten hyvin pärjäsin yo-kirjoituksissa viime keväänä, mutta Liikasen Teini-Eki raplasi Luxorin päälle. Kun se lämpesi, aloin oksentaa. Tv-uutisissa kerrottiin, kuinka naapurissa vietetään koneenrakentajien kansainvälistä solidaarisuuspäivää. Ylen toimittaja oli vieraillut myös kolhoosilla, jossa mitannut aprikoosit halkaisijaltaan sentin suuremmiksi kuin lännessä.
Syyskuun 19.
Vietävän kylmä ilma. Vaan ei kai se ihme ole, kun on kylmä sota. Minä luulen, että Neuvostoliitto ei siitä selviä, vaikka Yle mielin kielin punakynällään raportoisi. Kävin Primulassa (fantsu mesta) kahvilla ja näin Salolaisen Pepen. Hänelle laskeskelin, että 1990-luvun alussa neukkula kaatuu. Kerron asian toimiston väelle vasta, kun olen saanut mietityksi, mistä sosialismin hajoaminen alkaa.
Lokakuun 7.
Hyi! Yle louskuttaa Neuvostoliiton perustuslain päivää neljän tunnin ohjelmakokonaisuudessa. Sitten on asiantuntijakeskustelu, jossa pohditaan kolhoosien ja sovhoosien eroavaisuuksia. Ryhdyin oksentamaan.
Marraskuun 7.
Lastenohjelmat peruttu. Yle näyttää lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen vuosipäivän juhlallisuuksia. Katselen ja oksennan ämpäriin. Olen tullut siihen tulokseen, että sosialistileiri kaatuu, kunhan Berliinin muuri murtuu. Oletan sen tapahtuvan aikaisintaan marraskuussa 1989. Eli: vielä 16 vuotta odotusta.
Joulukuun 30.
Lähdimme nuorten liiton kanssa autolla maalle (kauheasti kepulaisia) uuden vuoden kekkereihin (valkkaria, olutta). Radiosta (Ylen rinnakkainen) tuli lähetys sosialististen neuvostotasavaltojen liiton perustamispäivän juhlista. Oksensin takapenkiltä kuljettajan takin huppuun. Kerroin kaikille näkyni, että 14 vuoden päästä Matias Rust lentää punaiselle torille ja iso valtakunta alkaa luhistua. Kanervan Ilkka mittasi kuumeeni.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi