Hallitus on vuosien jahkailun jälkeen antanut eduskunnalle esityksen liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Asiaa on linjattu kahdessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2004 ja 2009, ja esityksestä vallitsee periaatteessa laaja yksimielisyys. Ulkoasiainvaliokunta antaa vielä tänä syksynä asiasta mietinnön eduskunnalle ennen sopimuksen lopullista sinettiä.
Reaktiot eduskunnassa kuitenkin paljastavat, että paitsi opposition myös hallituspuolueiden kansanedustajien keskuudessa on edelleen mielialaa, jonka mukaan Suomen ei pitäisi liittyä sopimukseen ensi vuonna tai sopimukseen liittymistä pitäisi lykätä.
Suomi on kansainvälisissä yhteyksissä sitoutunut Ottawan sopimukseen. Poliittisesti on haluttu varmistaa, että puolustusvoimat ehtii varautua tilanteeseen.
Puolustusvoimille on varattu 200 miljoonan euron lisämääräraha vuosille 2009--2016, jolla jalkaväkimiinat korvataan.
Tilalle hankitaan viuhkapanoksia, lennokkeja ja tunnistimia korvaamaan jalkaväkimiinoja. Tekniset ratkaisut ovat kuitenkin kalliimpia kuin edullinen ja tehokas jalkaväkimiina.
Taloudellinen tilanne on taantuman uhatessa muuttunut, ja puolustusvoimilta odotetaan 200 miljoonan euron säästöjä eli juuri tuo sama summa, joka jalkaväkimiinojen korvaamiseen on varattu.
Prosessi on edennyt jo pitkälle, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa Ottawan sopimukseen liittymistä pitäisi vielä harkita. Aluepuolustuksen kannalta jalkaväkimiinoilla on edelleen Suomelle suuri puolustuksellinen merkitys.
Rauhan oloissa ei tapahdu suurta vahinkoa, vaikka Suomi lykkäisi vielä Ottawan sopimukseen liittymistä.