Tuoreimpien tutkimustulosten mukaan otsonikerroksen ohentuminen on pysähtynyt. Kiitos kuuluu 27 vuotta sitten tehdylle sopimukselle, joka kielsi CFC-yhdisteet.
Hyviä uutisia, maapallo! Elämää uhannut otsonikato on saatu estetyksi. Auringon ultraviolettisäteilyltä suojaavan otsonikerroksen heikentyminen on tuoreimman suomalais-yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pysähtynyt, ja suojaavat otsonimäärät ovat kääntyneet nousuun.
Suomalais-yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän selvitystyö perustuu satelliittimittauksiin. Niiden avulla tutkijat ovat luoneet 27 vuoden pituisen yhteisen mittaussarjan.
Mikäli kehitys jatkuu yhtä suotuisana, eräässä vaiheessa huolestuttavasti ohentunut otsonikerros toipuu ennalleen vuoteen 2050 mennessä. Tutkimusryhmä arvelee, että joiltakin kohdin Maan ilmakehän stratosfäärin otsonikerroksesta tulee jopa aiempaa vahvempi ja kestävämpi.
Maailmasta on tullut näiltä osin entistä parempi paikka elää.
Otsonikato oli vakava vaara. Se uhkasi ihmiskuntaa ihosyövällä ja silmäsairauksilla. Viljelykasvien sadot olisivat todennäköisesti pienentyneet huomattavasti, mistä olisi aiheutunut nälänhätää. Ultraviolettisäteily olisi voimakkaimmillaan hävittänyt pintavesien planktonia ja näin heilauttanut maapallon ekosysteemin tuhokierteeseen. Merten hiilinielu olisi tukkeutunut ja nopeuttanut siten ilmastonmuutosta.
Otsonikerrosta tuhoavien CFC-kaasujen käyttöä päätettiin vähentää Montrealin sopimuksella syyskuussa 1987. Ensimmäisen sopimuspöytäkirjan allekirjoitti 46 valtiota ja se tuli voimaan 1989.
Taustalla oli vahva tieteellinen näyttö CFC-yhdisteiden vaikutuksista yläilmakehässä. Ensimmäiset hälyttävät tutkimustulokset otsonikadon vaaroista saatiin 1970-luvun puolivälissä. Syypääksi voitiin osoittaa ihmisen ilmakehään päästämät jokapäiväiset kemialliset aineet.
Vaarallisia yhdisteitä käytettiin tuolloin jääkaappien kylmäkierrossa, deodoranttipullojen ponnekaasuna ja muun muassa patjojen vaahtomuoveissa. Teollisuus joutui sopimuksen nojalla etsimään niille korvaavan aineen.
Montrealin sopimusta on täsmennetty matkan varrella useita kertoja uusien tutkimustulosten myötä, ja siihen on liittynyt lisää maita.
Tärkein tarkistuspiste oli Kööpenhaminan kokous vuonna 1992. Tuolloin sopijavaltiot olivat luopuneet ajatuksesta vähentää katokaasujen käyttöä. Päämääräksi otettiin tiukka tavoite lopettaa CFC-yhdisteiden ja halonien käyttö kokonaan neljän vuoden kuluessa.
Tutkimusryhmän mittaustulokset osoittavat, että muutos parempaan tapahtui vuonna 1997. Sopimus siis piti.
Montrealista liki 30 vuotta sitten alkunsa saanut kansainvälinen ympäristösopimus käy erinomaisena malliesimerkkinä onnistuneesta tavasta ratkaista vaikea, maailmanlaajuinen ongelma monen toimijan kesken.
Ilolla voidaan todeta, että valtioiden allekirjoittamat pöytäkirjat ja lopulta kaikkien sitoutuminen tehtyihin päätöksiin pelastivat otsonikerroksen – ja samalla meidät maapallon eliöt ja kasvit.