Uusimmat otsonikerrosta kuvaavat tietokonemallitulokset ennustavat, että otsonikatoa aiheuttavien klooriyhdisteiden määrä putoaa otsonikerroksen kannalta turvallisemmalle tasolle vuoden 2050 tienoilla.
Tutkimusprofessori Esko Kyrö Lapin ilmatieteellisestä tutkimuskeskuksesta muistuttaa ennusteen edellyttävän, että otsonikerrokselle haitallisten yhdisteiden käyttöä rajoittavaa Montrealin protokollaa noudatetaan.
"Otsonikatoa aiheuttavien pitkäikäisten klooriyhdisteiden määrän arvioidaan olevan saavuttamassa huippuarvonsa, mutta klooriyhdisteiden tapaan otsonikerrokselle haitallisten bromiyhdisteiden pitoisuuksien arvioidaan kasvavan edelleen", hän kertoo. Epäonnistuminen sopimuksen noudattamisessa pitkittää otsonikerroksen palautumista.
Montrealin protokollan tärkeydestä muistutettiin jälleen tiistaina, jolloin vietettiin YK:n julistamaa kansainvälistä otsonikerroksen suojelupäivää.
Montrealin protokolla allekirjoitettiin syyskuun 16. päivänä vuonna 1987, jolloin 50 eri maata päätti vähentää yläilmakehän otsonikerrosta tuhoavien kemiallisten aineiden käyttöä 50 prosentilla vuoteen 1999 mennessä. Sopimusta on täydennetty useilla lisäpöytäkirjoilla.
Otsoniaukko kasvaa
arktisillakin alueilla
Elokuusta loka-marraskuulle kestävä otsonikerroksen katoaminen Etelämantereen ilmakehästä on jälleen alkanut.
Esko Kyrö kertoo, että Etelämantereella on havaittu poikkeuksellisen nopea otsoniaukon muodostuminen. Sen odotetaan saavuttavan tänä vuonna lähes saman tason kuin otsonikadon ennätysvuonna 2000.
"Arktisten alueiden otsonikato on ollut Etelämantereen otsonikatoa huomattavasti heikompaa. Erityisen kylmien talvien jälkeen pohjoisen pallonpuoliskon napa-alueilla otsonista on hävinnyt noin kolmannes. Tällöinkin suurin osa otsonista palautuu kesän kuluessa", hän sanoo.
Koska otsonikadon perusedellytys on äärimmäinen kylmyys noin 20 kilometrin korkeudella ja koska ilmastonmuutoksen odotetaan nimenomaan kylmentävän otsonikerrosta, Kyrön arvion mukaan jo seuraavien 10-20 vuoden aikana voidaan myös arktisilla alueilla odottaa toistuvampia otsonikatoepisodeja.
"Laajuudeltaan, voimakkuudeltaan ja kestoltaan niiden oletetaan kuitenkin olevan Etelämantereen otsonikatoon verrattuna huomattavasti heikompia", hän kertoo.
Otsonikerros suojaa maapalloa haitallisilta auringon ultraviolettisäteiltä.
UV-säteily oli viime kesänä eri puolilla Suomea useimmiten kohtalaista ja vain harvoin voimakasta. Tämä johtui sekä hyvästä yläilmakehän otsonitilanteesta että ennen kaikkea keskikesän runsaasta pilvisyydestä ja pilvettömien jaksojen ajoittumisesta monin paikoin heinäkuulle. Suojautumistarve oli kuitenkin koko Suomessa lähes päivittäistä.
Välimeren lomakohteissa säteily pysyy lokakuun loppuun asti kohtalaisena ja esimerkiksi Kanarian saarilla voimakkaana. Vielä etelämmäksi matkustava saa varautua kaikkina vuodenaikoina voimakkaaseen tai hyvin voimakkaaseen UV-säteilyyn.
