Israelin koneet roimivat taas alkuviikosta Gazaa, josta lensi ensin raketti toiseen suuntaan. Samaan aikaan odotellaan maailmalla presidentti Barack Obaman kunnianhimoiseksi mainittua rauhanaloitetta. Reilun kahden viikon kuluttua Kairossa kuultava aloite kattaa ennakkotietojen mukaan Israelin lisäksi arabi- ja muslimimaat.
Obaman retoriselle "pommille" on niin otollinen hetki kuin voi olla. Hän on henkilökohtaisesti suosittu arabimaissa. Häntä takuulla ainakin kuunnellaan. Vähemmän lupaavaa on, että demokraattisessa Israelissa on pula avarakatseisesta johtajuudesta.
Jo kokeiltu pääministeri Benjamin Netanjahu ilmoitti vastikään Washingtonissa olevansa valmis aloittamaan välittömästi rauhanneuvottelut palestiinalaisten kanssa. Ilmoitusta voidaan pitää "myönnytyksenä", koska uudenkin hallituksen linjaan kuuluu rajojen vetäminen omin käsin ja viime kädessä vain kovaan voimankäyttöön luottaen. Toisekseen sen takia, että Netanjahun mukaan Israelin kaikki "yksipuoliset myönnytykset" ovat olleet virheitä, koska niitä ovat aina seuranneet arabien yksipuoliset hyökkäykset. Vetäytyminen Gazastakin oli typerä virhe.
Netanjahu asetti neuvottelujen ehdoksi, että palestiinalaisten täytyy tunnustaa Israel juutalaisena valtiona. Tämä tarkoittaa valmiutta kohdata palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas, jolla ei ole kuitenkaan voimaa eikä kunnollista mandaattia. Ongelman nimi on Gazassa yhä valtaa pitävä islamistinen Hamas-järjestö, jonka suosiota Israelin viime hyökkäys talvella vain vahvisti.
Palestiinalaisten asema "arabimaailman mustalaisina" ei ole myöskään tuottanut sellaista "kollektiivista poliittista tietoisuutta" tai taloudellista nousua, jotka olisivat pehmittäneet Hamasin militantteja Israelin tunnustamiseen.
Netanjahu on kieltäytynyt hyväksymästä kahden valtion ratkaisua, jonka puolesta Obama ja muu maailma kovasti liputtavat. Itsenäinen palestiinalaisvaltio näyttää Netanjahulle mahdolliselta vasta, kun vastapuolen valkoinen lippu nousee antautumisen merkiksi. Voisikin kuvitella, että Lähi-idässä ollaan taas loputtoman neuvottelurupeaman edessä.
Siihenkö Obaman hallinto tähtää? Ei tunnu uskottavalta. Olisiko Yhdysvaltain strategiana, että Hamasin kädet sidotaan arabi- ja muslimimaiden yhteisellä tahdonilmauksella? Yhdysvallat keskittyisi painostamaan Israelia sekä hoitamaan samalla Israelin ja länsimaiden paljon vaarallisempaa konfliktia Iranin kanssa.
paakirjoitus@kaleva.fi