Kirkon liepeillä Muonion kirkonkylässä on viikonpäivät seurattu erikoista luonnonnäytelmää, kun tuhannet kovakuoriaiset valloittivat noin kymmenen hehtaarin alueen lähellä kirkkoa ja hautausmaata.
Aurinkoisia ja lämpimiä paikkoja etsiskelevät kuoriaiset ovat nousseet suurin joukoin jopa talojen ulkoseinille.
Kuoriaisinvaasiota kotonaan aitiopaikalta seurannutta Hannu Liikavainiota yllätysvieraat eivät ole häirinneet, sillä ne eivät ole pyrkineet sisälle asumuksiin.
"Viime viikon keskiviikkona nämä koppakiisken (kovakuoriaisen) näköiset ötökät tänne ilmaantuivat. Kukaan ei tiennyt, mitä ne ovat. Vasta maanantaina kuulimme, että kyseessä on ihmiselle harmiton pietaryrittinälvikäs", hän kertoo.
Ihmisten mielikuvituksen kovakuoriaislaumat kuitenkin saivat heti laukkaamaan.
"Vanhat ihmiset arvelivat kirkontörmällä seistessään, että oudot mustakuoriset tulevat noin sadan metrin päässä olevalta hautuumaalta. Ajatus tuntui livahtavan heti tuonne maanalaisten puolelle", Liikavainio naureskelee.
Otusta tutkittu
vain vähän
Yli-intendentti Jyrki Muona Helsingin yliopiston eläintieteellisen laitoksen hyönteisosastolta vahvistaa, että kyseessä on lehtikuoriaisiin kuuluva pietaryrittinälvikäs (galeruca tanaceti), joka toukkavaiheessa elää muun muassa pietaryrtin, pihasaunion, siankärsämön tai ojakärsämön juuristoissa. Aikuisena otus koteloituu ja kuoriutuu sekä lähtee liikkeelle ravinnonhakuun.
"Paikallisessa runsastumisessa ei ole kysymys mistään muusta kuin siitä, että pietaryrittinälvikkäällä on ollut runsaasti ravintoa, ja sääolot ovat lisääntymisen kannalta olleet suotuisat", hän sanoo.
Muona uskoo, että Muonion esiintymä on viime vuoden peruja. "Viime kesä taisi olla sopivan kuiva ja lämmin, minkä seurauksena tänä kesänä on kuoriutunut tavallista enemmän aikuisia. Ne parittelevat, lähtevät liikkeelle ja etsivät uusia munintapaikkoja. Kierto jatkuu, kun toukat hakeutuvat maaperässä oleviin sopivien kasvien juuristoon."
Muona kertoo, ettei kukaan varmuudella tiedä, miten kuoriaisen kanta räjähtää. "Kun kyseessä ei ole niin sanottu tuholainen, sitä ei ole kovin paljon tutkittukaan", hän sanoo.
Hannu Liikavainiolle on viikon aikana ehtinyt kertyä pietaryrittinälvikkäästä runsaasti kokemusperäistä tietoa. "Ne ovat vähän pienempiä kuin koppakiisket. Kun aurinko paistaa, ne kiikkuvat ulkoseinillä ja ovat hyvin virkeitä. Kun aurinko menee pilveen, ne katoavat heti jonnekin. Sisälle ne eivät onneksi pyri. Ja riitaisia ne ovat, sillä aina kun kaksi kohtaa, niin syntyy jumalaton tappelu. Ääntä niistä ei kuitenkaan lähde", hän kertoo.
Koppakiisket ovat
lentotaitoisia
Hannu Liikavainio on pannut merkille, että kuoriaiset pystyvät myös lentämään.
"Niillä on kuoren alla siivet. Otuksia on myös erikokoisia. Joillakin näyttää olevan peräpää paisuksissa, ilmeisesti munista. Muoniossa kuoriaisia on vain suhteellisen pienellä alueella. Kauempaa kylältä vastaavia havaintoja ei ole tehty", hän kertoo.
Tutkija Jyrki Muona vahvistaa Liikavainion havainnot oikeiksi. Varsinkin syksymmällä naaraat on helppo tunnistaa paisuneesta takaruumiista, joka on täynnä munia.
"On todennäköistä, että Muoniossakin on kyse yhden kesän ilmiöstä. Ensi kesänä samanlaista tuskin nähdään", Muona sanoo.
Enontekiöllä vastaava havainto 1981
Jonkin lajin äkillisestä paikallisesta runsastumisesta on tietoja aikaisemmiltakin vuosilta.
Jyrki Muona muistelee, että vuonna 1981 Enontekiöltä lähetettiin yliopiston kokoelmiin noin 40 pietaryrittinälvikästä, joten silloinkin lienee ollut kyse samanlaisesta lajin joukkoesiintymisestä.
Hän uskoo, että ilmiö on sukua Lapissa tutuille tunturimittarin joukkoesiintymisille, jolloin koivikkoja on kaluttu lehdistä puhtaaksi satojen kilometrin matkoilta.
"Lehtikuoriaisilla tiedetään olleen todella jättimäisiä joukkoesiintymisiä. Esimerkiksi Puolassa eräällä haavikko-alueella oli kerran satoja miljoonia haavanlehtikuoriaisia. Myös Itä-Suomessa on joskus tehty vastaavia havaintoja, jolloin haavanlehtikuoriainen on syönyt paikoin kaikki haavanlehdet", Muona kertoo.
Hänen mukaansa muillakin kasveilla, kuten pajulla, on riesanaan pienempiä metallinvärisiä lehtikuoriaisia. Niitä saattaa joskus olla aivan silmittömän paljon.