Näin kansainvälisen naistenpäivän aattona on paikallaan ihmetellä, miten suomalaiselle miehelle on voinut käydä näin.
Oikea vanhan ajan mies on hävinnyt lähiökuppilan hämärään. Nuorempi polvi taas pelkää. Salihousuissa ja nahkatakissa se kehtaa noutaa sixpackinsä enää pimeällä.
Jos miestä jossakin tapauksessa enää tarvitaan, hänen tulee näyttää komealta Bossin puvussaan — ja pitää turpansa kiinni. Monella rouvalla on esitellä geelillä tukkansa muotoillut edustusmies, täydellinen pönkiö ihmiseksi.
Uudessa tuoksuversiossa ei ole vähääkään metsien miestä, tahkopihkalaa. Talkituissa boxereissaan hän kuuluu eri rotuun.
Entisaikoina mies sai olla kotitöissä epäkäytännöllinen. Rikotun maljakon jälkeen ei toisten pyydetty imuroimaan. Ruoan ja lasten valmistus kuului naiselle. Kaupassa ei käyty koskaan. Kun mies keitti itselleen hädissään teetä, saattoi olla varma että pussi takertui juodessa kurkkuun. Nainen tuli apuun ja veti hellästi narusta.
Oikea mies meni töihin vähintään terästehtaan sulatolle. Hän puhui laakereista, joi väkeviä. Illalla hän katsoi uutisista, kuinka Kekkonen runnoi hätätilahallitusta. Sen jälkeen mies söi saakelin vankan iltapalan ja meni pesemättä maata.
Entä nyt?
Tasavallassa on Tarja presidenttinä. Vaalijulisteissa näkyy pelkkiä naisia. Television jokaista keskusteluohjelmaa vetää vetreäksi trimmattu tohtoritason nainen, joka kannustaa siskojaan seksilakkoon ja tuomitsee rikkurit. Entä laulaako Gimmelissä muuta kuin naisia?
Mies istuu lyötynä nurkassa niin huomaamattomana ettei pölykään tartu. Toimettomuuttaan hän ahmii eineslihapullia suoraan kotelosta ja lihoo. Suomalaismiehen pitäisikin olla lähes nelimetrinen, jotta paino täsmäisi ihanteellisesti pituuteen.
Vuodesohvansa reunalta mies katsoo urheiluruutua, jossa naisjuontaja ilmoittaa muka kaikkia miehiä järisyttävästä tapauksesta. Kantti kertaa kantti -kokoinen äijä on kiskaissut keihästä viittä vaille kisakoneeseen.
Sellaisen sisällön miehen elämä on saanut. Nyt kun joka päivä on naistenpäivä.