Suomi tiukentaa suhtautumistaan maahanmuuttajiin samassa hengessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että Suomen vastaanottokyky on äärirajoilla.
Euroopan unioni on osoittautunut kykenemättömäksi hoitamaan koko maanosaa ravisuttavaa kriisiä. Tämä on johtanut siihen, että yksittäiset maat Suomi mukaan lukien yrittävät ottaa ohjat käsiinsä omalla alueellaan.
Hallitus esitteli tiistaina oman toimenpideohjelmansa, jolla se yrittää ”katkaista turvapaikanhakijoiden hallitsematonta virtaa” Suomeen. Toimenpideohjelma käsittää kahdeksan pääkohtaa ja kaikkiaan 80 eri toimenpidettä.
Käytännössä uudet linjaukset johtavat siihen, että Suomesta on aikaisempaa vaikeampaa saada turvapaikkaa. Jos turvapaikan saakin, se on määräaikainen ja katkolla tähänastista useammin. Lähtömaiden turvallisuustilanteen muuttumista tarkkaillaan tästä eteenpäin pari kertaa vuodessa. Tilanteen muutos vaikuttaa turvapaikkapäätökseen.
Jo nyt näyttää selvältä, että etenkin osa Afganistanista ja Irakista tulleista saa varautua kielteiseen turvapaikkapäätökseen. Nämä maat eivät ole kokonaisuudessaan turvallisia, mutta niissä on alueita, joissa ei katsota olevan välitöntä hengenvaaraa.
Kunkin turvapaikanhakijan tilanne käsitellään tapauskohtaisesti. Näin tulee toimia myös jatkossa. Vaikka seulaa kiristetään, tärkeää on säilyttää inhimillisyys ja herkkyys auttaa hädässä olevia.
Päätöksiä turvapaikasta tai sen epäämisestä on luvassa aikaisempaa nopeammin. Tähän liittyen kielteisen päätöksen saaneiden palauttamiseen pannaan vauhtia. Kotiin lähettämistä varten perustetaan erillisiä palautuskeskuksia, mahdollisesti myös Ouluun.
Toimenpiteisiin liittyy myös turvapaikanhakijoiden patistelu töihin ja aikomus selvittää mahdollisuutta leikata heidän etuisuuksiaan. Sosiaaliturvaan puuttuminen on suuri periaatteellinen kysymys, jonka perustuslaillisuudesta noussee vilkas väittely. Ovathan elämisen peruskustannukset kaikille samat lähtötaustasta riippumatta.
Hallituksen paketilla on ilmiselvä tarkoitus viestiä maahanmuuttajille, ettei Suomi olisi houkutteleva maa tulla. Toisaalta sen tarkoitus on tyynnytellä kotoista vihaa ja kiukkua, jota hallituspuolueet ovat kohdanneet maahanmuuttajien virran jatkuessa vuolaana.
Turvapaikan saannin ehtoja kiristämällä ei ratkaista perusongelmaa eli niitä syitä, jotka johtavat nyt käynnissä olevaan kansainvaellukseen. Kiristykset sysäävät vain vastuuta yhdestä maasta toiselle. Tosin yksikään maa ei voi ottaa kriisin hallintaa kontolleen, niin suuriin mittasuhteisiin ongelma on kasvanut.
Turvan hakijoita riittää niin kauan kuin sotia tai kurjuutta ei saada loppumaan. Siihen menee aikaa. Niinpä tilanteeseen on haettava väliaikaisratkaisuja, jossa jokainen kantaa vastuun oman kantokykynsä mukaan. Euroopassa se tarkoittaa yhteistä sopimusta taakan jaosta. Se on ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa.