Edellisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tilaamassa raportissa (Kaleva 3.3.) annetaan ymmärtää osuuskuntien olevan aikansa elänyt yritysmuoto.
Ei ole ihme, että joulukuussa valmistunut raportti on saanut pölyttyä kaikessa rauhassa valtioneuvoston kanslian pöydillä ilman, että hallitus olisi alkanut markkinoida sitä laajemmin. Siksi puhdasta puppua raportti on.
Osuuskunnilla on ollut ja on yhä tärkeä merkitys. Vaikka suurimmat osuuskunnat täyttävät pörssiyhtiöiden mitat, koko joukko pieniä ja keskisuuria osuuskuntia puolustaa paikkaansa matalan kynnyksen yrityksinä. Kansalaisia pitäisi innostaa perustamaan tällaisia yrityksiä.
Kataisen hallituksen tilaaman raportin valmistelleet kaksi taloustieteilijää ehdottavat, että valtio tukisi osuuskuntia vaihtamaan yritysmuotoa. Heidän mielestään osuuskunnat sopivat parhaiten alikehittyneille markkinoille.
Taloustieteilijöiden johtopäätöstä on vaikea nähdä muuna kuin poliittisena kannanottona osuuskuntamuotoa vastaan. Osuuskunnathan poikkeavat osakeomistuksesta tarkoituksensa sekä demokraattisemman hallintotapansa puolesta.
Siinä, missä pörssiyhtiön tehtävänä on tuottaa mahdollisimman suurta voittoa osakkeenomistajille, osuuskunnan perustehtävänä pidetään jäsentensä tarpeiden tyydyttämistä, mikä voi tarkoittaa vaikkapa työllistämistä.
Suurimmat osuuskunnat toimivat pitkälti samalla tavalla kuin pörssiyhtiöt. Hallinto on muodollisesti demokraattinen, osuuskunnan jäsenet valitsevat vaaleilla edustajat hallintoelimiin. Käytännössä toiminta on pitkälti toimivan johdon hyppysissä.
Suuret osuuskunnat ovat vain yksi osa osuuskuntia. 1990-luvun laman aikana syntyi suuri joukko osuuskunnallisia pienyrityksiä, jotka tarjosivat mahdollisuuden siirtyä työttömyyskortistosta yrittäjäksi.
Riski osuuskunnassa on pienempi kuin yksin yrittämisessä toiminimellä. Riski jakautuu yrittäjien kesken eikä jäsen voi menettää sijoittamaansa osuusmaksua enempää. Sitä paitsi jäsenet voivat päättää osuusmaksun suuruudesta.
Koska osuuskunnan perustaminen ei vaadi suuria pääomia, niitä on syntynyt aloille, joissa palveluille on tarvetta, mutta jota muu yritystoiminta ei ole kyennyt tyydyttämään. Osuuskuntia on noussut muun muassa kotipalveluihin, rakentamiseen ja jopa it-sektorille.
Osuuskunta on vähintään ajankohtainen tänään. Nytkin suurten teollisuuslaitosten, muiden yritysten ja yhteisöjen vähentäessä väkeä peräänkuulutetaan uutta yritystoimintaa työllistämään kansalaisia. Tähän osuuskunta tarjoaa oivallisen tien.
Osuuskuntiin liittyy muihin omistusmuotoihin nähden tärkeä etu: jos osuuskunnassa on vähintään seitsemän jäsentä, heillä säilyy oikeus työttömyyskorvauksiin.
Yritystoiminnan epäonnistumisen pelko yhdessä korvausten menettämisen kanssa ovat suurimpia hidasteita, jotka estävät työttömiä siirtymästä yrittäjiksi.
Pääkirjoitus