Katsomosta kaikki näyttää helpolta. Kritiikin piiskaa on helppo sivaltaa.
Mutta menepä itse kentälle.
Kaleva repäisee menestyvän yritys- ja urheilujohtajan suoraan polttolinjalle ja katsoo, onko pomolla varaa vaatia alaisiltaan onnistumisia. Mies nimittäin väittää olevansa urheilun multilahjakkuus, jolta löytyy osaamista ja tyhjentävä vastaus kaikkiin kysymyksiin.
Mutta pystyykö hän lunastamaan suuret puheensa, kun käteen annetaan pallo, maila ja räpylä....?
Jos hän olisi aikoinaan valinnut tennismailan, olisiko Björn Borg juhlinut viittä peräkkäistä Wimbledon-mestaruutta vuosina 1976-1980? Niin ikään Ingemar Stenmarkin 86 maailmancupin osakilpailuvoittoa olisi voitu asettaa vähintään kyseenalaisiksi, jos tämä mies olisi päättänyt jatkaa uraansa jyrkillä ja valkoisilla rinteillä. Pesäpallossa Simo Eerikäinen on saanut pitää ennätyksensä ihan vain sen vuoksi, että tämä mies valitsi toisin.
Hän ei valinnut tennismailaa, pujottelusuksia eikä pesäpallomailaa.
Hän valitsi tietokoneet. Ohjelmistoalalla, sen kehittämisessä ja johtamisessa hän on näillä leveyksillä maailman paras.
CCC Groupin hallituksen puheenjohtaja Timo Korhonen on jo legenda. Korhonen on urheilun suurkuluttaja, alan erikoisasiantuntija ja Lipon puheenjohtaja.
Hän tietää täsmälleen, miten pallo pomppii kabineteissa ja kentillä.
Alkulämmittely
Timo Korhonen on yritysjohtaja, jonka almanakassa on harvoin tilaa. Treffien sopiminen Oulun pesäpallostadionille vaatii seitsemän sähköpostia, viisi puhelua ja paljon hyvää tuuria.
Tässä kuitenkin ollaan, ja paikalla on koko asiaankuuluva konkkaronkka: Korhonen, Lipon pelinjohtaja Santeri Haipus sekä pelaajat Markus Meriläinen ja Mika Kilpeläinen.
Haipus saa syöttää, mutta Meriläisellä ja Kilpeläisellä on huonompi tuuri. He saavat ottaa palloja kiinni.
"Heitellään ensin", Korhonen väistää lyöntihommat.
Pitää vähän lämmitellä.
Kiinniotto OK
Sopiihan se. Katsotaanpa miten puheenjohtaja heittää palloa ja saa sen kiinni.
"Älä mee niin kauas", puheenjohtaja evästää Meriläistä.
Meriläinen on kotipesästä ja Korhosesta sentään yhdeksän metrin päässä. Vähän pidemmällä kuin mitä Bob Beamon hyppäsi pituutta Mexicossa 1968.
"Yllättävän hyvin heitto lähtee", analysaattorina toimiva Haipus katselee alkuverryttelyä.
"Vasen jalka edemmäksi", Haipus opastaa esimiestään, joka ehti jo kerran antaa hänelle potkut.
Puheenjohtajan oikea käsi nousee kiinni otettaessa räpyläkäden viereen. Vähän niin kuin varmuuden vuoksi.
"Ei se haittaa", Haipus kuittaa.
"Tulee nopeasti lämmin. Huomenna tuntuu kädessä", Korhonen puuskuttaa.
Ei tappoheittoja
Puheenjohtaja ei halua heittää tappoheittoja polttolinjalta. Lyhyt etäisyys riittää.
Käsi voisi hajota.
On lyöntien vuoro.
Ensin pitäisi kokeilla pomppuja.
"Pomput jätetään väliin", Korhonen torpedoi.
Sopii.
Meriläinen hölkkää polttolinjalle ja Kilpeläinen vähän pidemmälle.
Kumurat viuhuvat
"Vääriä, tolppia vai taktisia umpivääriä", Haipus kysyy.
Ihan perussyöttöjä vain, mutta tolppakin käy.
Syöttö nousee pehmeästi, puheenjohtaja seuraa palloa kuin suurmestari, ja pamauttaa pallon yläkierteisellä kumuralla kiinniottajien väliin.
"No niin. Noinhan sen pitääkin mennä", Korhonen valistaa.
Aina väliin.
Meriläinen ja Kilpeläinen ovat ihmeissään. Pallo ei osu räpylään muuten kuin pomppujen kautta.
"Yllättävän hyvin osuu", ihastelee pelinjohtaja Haipus huuli pyöreänä.
"Täytyypä miettiä vielä, kuka se on Lipon jokerilyöjä seuraavassa ottelussa", pelinjohtaja aprikoi.
Hidastettu huti
Korhonen innostuu näyttämään koko repertuaarinsa. On näpyä, sammakkoa, perussivallusta ja vaikka mitä. Lyönnit osuvat kerta toisensa jälkeen keskelle keppiä.
Lyöpä täyttä, niin katsotaan, kuinka kauas pallo lentää...
"Ei täyttä.Tämä on niin kuin golfissa. Rennosti vaan", Korhonen valistaa, ja taas pallo lentää.
No, miten onnistuu hidastettu...
Ensimmäinen huti!
Se jäikin ainoaksi.... Toinen hidastettu on jo täydellinen.
Kun ulkokentällä on kaksi pelaajaa, Korhosen sivallukset uppoavat kenttään kuin kuuma naskali sulaan voihin.
Nyt täydelliseksi arvoitukseksi jäi se, miten kahdeksan miehen ulkokenttä olisi kyennyt vastaamaan Korhosen haasteeseen.
"En kuitenkaan taida vielä tänä kesänä liittyä joukkueeseen", Korhonen, 53, veistelee.
Maitohapot mukaan
Pallot tarttuvat räpylään, sivallukset ovat mestaruustasoa, mutta kuinka vikkelä puheenjohtaja on etenijänä.
Korhonen hölkkää farkut ja tennarit jalassa ykkösen ja kakkosen kautta kolmoselle, jonne hän jää odottamaan merkkiä. Haipuksen maila putoaa, Korhonen lähtee kolmoselta yhtä vikkelästi kuin matkatoimisto Töölöstä.
Ensimmäiset metrit menevät kuin rasvattu, mutta lipun kohdalla maitohapot alkavat jyllätä. Viimeisillä metreillä hän nousee pystyyn, mutta jaksaa kangistumatta kotipesään.
Analoginen ajanotto kertoo, että kysymyksessä oli seitsemän sekunnin pyrähdys. Lipon kärkietenijä Tuomas Tervonen suihkaisee matkan alle viiteen sekuntiin eli matkassa noin parikymmentä metriä nopeammin.
"Puuh, huh, puuh, huh, puuh, huh", puheenjohtaja kommentoi pyrähdystään.
Todistettu on: hyvin osuu
Vielä viisi minuuttia, ja Korhonen pystyy puhumaan.
"Taisi olla joku hyväntekeväisyysottelu viisi vuotta sitten, kun tartuin edellisen kerran pesäpallomailaan."
Hän vertaa pesäpalloilua pyörällä ajoon: kun sen kerran on oppinut, sitä ei ikinä unohda.
Uskottava se on.
Puheenjohtaja osui palloon, sai pallon kiinni ja jaksoi juosta kotipesään. Aivan niin kuin lupasikin.
Oulussa pelataan tänään lauantina B-poikien (10.30) ja naisten (14.30) Itä-Länsi -ottelut. Sunnuntaina ovat vuorossa B-tytöt (10.30) ja miehet (14.30). Timo Korhonen lupaa pysyä katsomon puolella.