Kun Kurttilan naisväki hurautti Iistä ostoksille Ouluun Kirkko- ja Isokadun vaateliikkeisiin, luokanopettaja Kristiina Kurttila sujautti kokeeksi askelmittarin taskuun. Lauantaisen ostosreissun muut mittasuhteet ovatkin jo tutut. "Yleensä kuluu 3-4 tuntia, ja lopputulos on se, että kaikki rahat menevät", ostosmatkalainen tunnustaa.
"Kaiken ostan Iistä, minkä vain saa, ruuan ja kaikki", Kristiina Kurttila vakuuttaa. "Ouluun ei juuri lähdetä, jos ei ole asiaa. Yhdistellään ja kerätään", hän kaivaa taskusta ostoslistaa.
Edellisellä kerralla panostettiin toppa-asuihin. Nyt tyttäret Leena, 17, ja Anna, 15, tarvitsevat farkut. "Oi, ei", äiti parahtaa, kun jälkikasvu kertoo ajattelevansa "vaikka pillilahkeisia".
"Täytyy vetäistä syvään henkeä", Kristiina valmistautuu harppomaan hajuvesipilven läpi. Rullaportailla hän arvioi, että Stokkan sisustusosastolla on tosi kiva käydä, mutta vaatepuolen merkkisopeissa vaikea suunnistaa.
Äiti tarkkailee hintoja
Leenan vanhojentanssien asu kaipaa lisää mustaa tylliä helmaan, joten ensin askelletaan yläkertaan Amoriiniin. "Kolme metriä, eikö se ole liikaa", ompeleva äiti mittailee harsoa. Pari metriä riittää. "Kyllä kannatti, se oli 10 senttiä halvempaa", hän kiusoittelee.
Kristiina Kurttila kertoo tarkistaneensa etukäteen tarjoukset. "Tuollahan näyttää hyvältä, miinus 50 prosenttia, oi, 70 prosenttia", hän ilahtuu alennuksista.
Leena on mestari shoppailemaan. Hän livahtaa kärppänä farkkupinojen kanssa sovituskoppeihin. "Ei piukota, nää on strechiä."
"Kokeilenko 129 euron farkkuja", Leena testaa. "Ei, kun puolella saa", Kristiina toppuuttaa. Hintoja hän vahtii, mutta kasvunvarasta hän tunnustaa ponnistelleensa eroon.
Niukat sovitusverhot saavat iloisen naisväen kriittiseksi. "Väliin tuntuu, että takamus vilahtaa sovituskopin alta."
Annalla oma strategia
Pian Annakin vääntelehtii innoissaan peilin edessä. Ihanat, pehmeät, mustat pillifarkut. "Pistetäänkö varaukseen?"
Anna ei alun perin tykännyt vaatekaupoista. "Ahistuin, en löytänyt mitään." Nyt hän havainnoi kokeneesti muotia. "Vihreää, ruskeaa ja kukkakuvioita, tosi kivoja."
Shoppailu kehittää paitsi rahantajua myös itsensä tuntemista. Anna tietää tykkäävänsä yksinkertaisesta. "Oudoista takataskuista en ole koskaan pitänyt."
Myös strategia on selkeä. Farkut ovat niin edulliset, että eikö, äiti kiltti, budjettiin sovi vielä hupparibolero luokkakuvaa varten. Kohdekin on tiedossa, Anna kun jo viikolla "vähän pyörähteli" Oulussa kaverin kanssa. "Äidin mielestä meillä on miljoona paitaa."
Anna saa toiveensa läpi, mutta Leenan farkut ovat senhintaiset, että hän seisoo tiukan valinnan edessä. Vaaleat vai kauhtuneet, siinä pulma. "Kauhtuneet minulla jo on."
Lähes kaksi kilometriä
Farkkuratkaisujen lomassa Kristiina poikkaisee oman suosikkinsa Sauna-Kairan eteen. "Sinne aina meinaa sortua", hän paljastaa.
Askelmittari osoittaa kierroksen päätteeksi lukemaa 3 243. Kilometrejä kertyi 1,78 ja kaloreita hupeni 104. Aikaa kului noin 3 tuntia ja rahaakin rapiat 200 euroa, siis runsas euro minuutissa, mutta lopputulema sisältää myös viehkeät juhlahansikkaat Leenalle sekä tukevat kauppakahvit.
"Huovutuslankaa en tumppuja varten saanut, mutta sitä saa varmaan Haukiputaan Säästökuopasta", Kristiina summaa.
Ostoslistan ulkopuolelta Iihin kuskattiin lopulta vain yksi heräteostos, jumppamatto.
"Seuraavan kerran tullaan vappuna", Kristiina melkein vannoo, uupuneena mutta tyytyväisenä.