Kunnat turvautuvat tulevaisuudessa nykyistä useammin ostopalveluihin. Kuntayhteistyökin tehostuu, kun ennakkoluuloista on päästy eroon.
Kunnissa ei enää käydä kuumaa kiistaa siitä, pitäisikö palvelut järjestää kunnan omana tuotantona vai ostetaanko ne yksityisiltä yrityksiltä. Kuntien väki vanhenee ja vähenee niin, ettei kohta saada tekijöitä rahallakaan. Kuntaliitto varoittaakin sanomasta irti henkilöstöään. Varautumiseen on aihetta, sillä kolmannes kunnan työntekijöistä jää lähivuosina eläkkeelle.
Tavallisin tapa korvata eläkkeelle jäävä työntekijä on ostaa palveluita yrityksiltä tai toisilta kunnilta. Kuntaliiton selvitys kuitenkin paljastaa, että useat kunnat varautuvat tulevaisuuden ongelmiin. Keskeiset palvelut järjestetään yhä monipuolisemmin. Ostopalveluja ei enää kaihdeta ja kuntayhteistyö lisääntyy. Myös palveluseteleiden ja kolmannen sektorin osuus kasvaa.
Nykyisin yhteistyötä tehdään eniten kunnan sisällä, toimialojen kesken. Tulevaisuudessa tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat yritykset, kuntayhtymät, seudut ja naapurikunnat. Silti suuria muutoksia ei ole tulossa tällä vuosikymmenellä.
Selvityksestä paljastuu monia yllättäviä seikkoja. Kunnat puhuvat ostopalveluista, mutta käyttävät niitä vielä vähän. Kunnat ostavat nyt noin 14 prosenttia palveluistaan yrityksiltä eli yllättävän vähän. Yksi syy lienee se, että sopivia kumppaneita on vaikea löytää. Neljännes selvitykseen vastanneista kunnista on lopettanut ostopalvelut ja palannut käyttämään omaa henkilöstöään. Yleisin syy lopetukseen on, että yritykset tekevät huonoa työtä tai ovat liian kalliita.
Eniten ostopalveluita käyttävät suuret kunnat. Yleensä kunnat haluavat hoitaa terveydenhuollon oman henkilöstön voimin. Sen sijaan tekniset työt teetetään mielellään yrityksillä. Myös atk-palveluissa, hallinnossa, joukkoliikenteessä sekä nuoriso- ja vapaa-ajan palveluissa turvaudutaan yritysten apuun. Kuitenkin eniten mahdollisuuksia vaihtoehtoiseen palvelutuotantoon on sosiaali- ja terveyssektorilla.
Palveluita ostetaan tulevaisuudessa yrityksiltä, säätiöiltä ja yhdistyksiltä. Sen sijaan opetus- ja kulttuuripalveluja ei mielellään ulkoisteta, vaan niistä huolehditaan itse. Palveluiden ostaminen ja kilpailuttaminen on vaativaa, sillä markkinat ovat edelleen kehittymättömiä suurten keskusten ulkopuolella. Usein yksityistä palvelutuotantoa ei ole lainkaan.
Merkittävä osa kunnista on jo päättänyt, mitä palveluja tuotetaan itse ja missä määrin niitä hankitaan muulla tavoin. Eniten palvelustrategioita on tehty suurissa 10 000-20 000 asukkaan kunnissa, vähiten 5 000 asukkaan pikkukunnissa.
Kuntien on järkevää suunnitella tulevaisuuden palvelutuotantoaan yhdessä naapuriensa kanssa, jotta kunnat osaisivat varautua muutoksiin eivätkä jäisi pelkästään markkinavoimien armoille. Kaikkia palvelutuotantoa ei tarvitse suunnitella samojen kuntien kanssa. Jotkut asiat voidaan järjestää yhdessä alueen kaikkien kuntien kanssa, toiset palvelut voidaan hoitaa yhden tai parin naapurikunnan kanssa. Tärkeintä on joustava yhteistyö. Oppia voidaan hakea sairaanhoitopiireistä, kunhan ei samalla omaksuta piirien hallinnollista jäykkyyttä.
Kuntien kannattaa laatia erityisiä palvelustrategioita. Niissä juuri päätetään, mitä palveluja tuotetaan itse, missä asioissa tehdään yhteistyötä toisten kuntien kanssa ja mitä palveluita ostetaan yksityisiltä markkinoilta. Riippumatta siitä, miten palvelut tuotetaan, kunta vastaa palveluiden järjestämisestä, saatavuudesta ja laadusta. Niistä ei voi tinkiä.