arja.mikkola@kaleva.fi
Luottokorttipetoksiin on ilmeisesti itsekunkin pakko tottua. Loma oli vasta alkupuolella, kun yhdistetty luotto- ja pankkikortti irtisanoo yhteistyön. Ruotsalainen bensa-automaatti sylkäisee sirukortin kolmasti ulos ilmoittaen tylysti, ettei pankki hyväksy maksutoimintoa. Norjalaisen ravintolan kassa kokeilee kerran ja vaatii käteistä. Kun myös valasretken järjestäjä vain pudistelee päätään, vian täytyy olla muualla kuin surkeissa teknisissä yhteyksissä.
Lähin pankki - täysin tyhjä asiakkaista - vaalii norjalaista palvelualttiutta. Virkailija kieltäytyy kaikesta avusta, heillä ei kuulemma edes ole käytössä verkkoyhteyksiä. Onneksi pikkukylästä löytyy internetkahvila ja kruunuja vastaan joukko suomalaisia puhelinnumeroja.
Kyllä vain, kortti on suljettu, ystävällinen ääni vahvistaa Luottokunnasta. "Olemme yrittäneet soittaa viikko sitten ja lähettäneet kirjeen. Oletteko ostaneet Turkissa juuri autotarvikkeita 1 600 eurolla?"
Siis mitä, missä ja milloin?
Onko tullut pistäydyttyä viikko sitten Istanbulissa ja haalittua mukaan vaikka renkaita lähes 10 000 mummonmarkalla? Kortinhaltijan suuta kuivaa: tosielämässä kortti on vaeltanut koko menneen viikon käyttämättömänä: kaukana kulutuksesta, Lapin selkosilla.
Reissu taitaa tyssätä tähän. Ylen kallis Norja on kortittomalle harvinaisen tyhmä matkakohde.
Luottokunta tarjoaa kuitenkin nopeasti ratkaisua. Luottokortti voidaan avata tarvittaessa hetkeksi, niin että automaatista saattaa kaapaista nipun käteistä ylläpitimiksi. Tarvitaan vain soitto ja sosiaaliturvatunnus. Tätä eivät luottokortin magneettinauhan väärentäjät ole vielä osanneet hyödyntää, vaikka suomalaiset tarjoilevat identiteettiään äänekkäästi halukkaille kaikilla kassoilla ja tiskeillä.
Oman pankin virkailijat haluavat heti lopettaa kortin. Uuden saa tilata kuitenkin vain ilmestymällä paikalle. Kortin voisi sitten hakea viikon tai puolentoista kuluttua. Nyt selviää, miksi olisi hyvä omistaa pari luottokorttia. Hauska jämähtää korttivangiksi kotiin!
Toimittaja ei anna periksi lomallakaan. Nyt puhelimessa on tuttu pankinjohtaja. Hän armahtaa hädässä ja iso pyörä lähtee käyntiin. Parin päivän kuluttua hän viestittää Lofoottien suuntaan, että "kaikki venyvät". Kortti on sittenkin mahdollista uusia puhelimitse. Noudettavissa se olisi kolmen päivän kuluttua soitosta. "Prosessissa on parantamista", pankinjohtaja ennakoi muutoksia.
Oudosta ostoksesta liikkeelle lähtenyt jupakka osoittaa, miten fiksusti Luottokunta vahtii sentään 1,8 miljoonan Visa-asiakkaansa korttimenoja. Asiakaskohtaisten rajojen lisäksi hälytyksen voivat aiheuttaa helposti rahaksi muutettavat tuotteet, kuten kalliit korut, asusteet tai tekniset laitteet.
Luottokortteja suljetaan joka päivä. Tarkistussoitolla varmistetaan, onko asiakas itse ollut erikoiselta vaikuttavan hankinnan takana. Tarkkailijoiden verkkoon jää yli 90 prosenttia perusteettomista ostoksista jo ennen kuin hankinnat ehtivät maksuun. Eniten väärinkäytöksiä sattuu kaakkois-Aasiassa.
Luottokunnallakin on tosin petrattavaa. Uuden pin-numeron saaminen kestää yli kaksi kertaa korttitoimitusta kauemmin. Vaan ehkä kortittomuudesta oli jotakin hyötyäkin. Eipä tullut tuhlatuksi turhia.