Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen mukaan 50 vuotta täyttäneistä naisista kaksi kolmesta ja miehistä yksi seitsemästä saa loppuelämänsä aikana osteoporoosiperäisen murtuman.
Pienentynyt luuntiheys on noin 44 prosentilla 65 vuotta täyttäneistä. Osteoporoosi aiheuttaa vuosittain 45 000 murtumaa. Osteoporoottisen murtuman saaneella on 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma. Murtumien ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti väestön ikääntymisen myötä.
Murtumat heikentävät toimintakykyä ja lisäävät hoidon ja hoivan tarvetta. Selkärangan murtumat lisäävät kuolleisuutta jopa 8-kertaiseksi. Lonkkamurtuman saaneista joka viides kuolee vuoden sisällä murtumasta.
Osteoporoosi on etenevä pitkäaikaissairaus. Toisaalta osteoporoosin hoito on tehokasta: hyvällä hoidolla vähennetään murtumariskiä 6–12 kuukauden kuluessa 50–80 prosentilla. Hoitosuosituksen mukaan ”… jokaisen murtumapotilaan osalta on mietittävä osteoporoosin mahdollisuutta, ja sitä epäiltäessä potilas tulee ohjata osteoporoosin jatkoselvittelyyn ja hoitoon”.
Pohjois-Pohjanmaalla oli vuonna 2022 yli 87 000 65 vuotta täyttänyttä, joista arviolta 38 000:lla oli alentunut luuntiheys, ja joilla oli lähes 37 000 kaatumishoitojaksoa ja 601 lonkkamurtumaa.
Luustoliiton syksyllä 2023 toteutetun potilaskyselyn (N=1 242) mukaan vain 60 prosentille diagnoosin saaneista kerrottiin, mitä osteoporoosi tarkoittaa. Vain 39 prosentilla selvitettiin syitä osteoporoosin taustalla sekundaarisyiden poissulkemiseksi ja niiden hoitamiseksi, ja 68 prosenttia sai ohjausta itsensä hoitamiseen
Pohjois-Pohjanmaalla vastaajia oli 80 henkilöä. Alueen osalta lisäksi 42 prosenttia kertoi tavanneensa ammattilaisen, jonka kanssa käytiin läpi sairauden hoitoon liittyviä asioita. 26 prosentin kanssa käytiin läpi henkilökohtaista murtumariskiä (jolle perustuu luulääkehoidon tarve ja kesto) ja 76 prosenttia sai kuulla, miksi hänelle määrättiin luulääkehoito. 49 prosenttia ohjattiin hammastarkastukseen ennen luulääkehoidon aloitusta.
Alueen vastaukset olivat keskimäärin valtakunnallisen tason yläpuolella ja niistä näkyy, että alueella on pyritty kehittämään osteoporoosin hoitoketjua/palvelupolkua.
On tärkeää, että hoitoketjussa on mukana hoidon kokonaisuus murtumapotilaiden seulonnasta alkaen. Keskeisessä roolissa on erityisesti perusterveydenhuolto sekä hoitoketjun jatkuva ylläpito ja kehittäminen. Mukaan on hyvä saada myös alueen osteoporoosia sairastavien potilasyhdistys.
Väestön ikääntyessä osteoporoosi murtumineen tulee olemaan aiempaa suurempi haaste lisääntyvän akuutti- ja pitkäaikaishoidon sekä hoivan vuoksi. Osteoporoosia sairastavan palvelupolkua kehittämällä säästetään yhteiskunnan resursseja, ja osteoporoosia sairastavilla on mahdollisuus ikääntyä nykyistä toimintakykyisempänä.
Ansa Holm
toiminnanjohtaja, Suomen Luustoliitto ry
Jorma Heikkinen
puheenjohtaja, Pohjoisen Luut Lujiksi ry