Viina on vaikea asia. Suomalaiset ovat aina nauraneet koomikoille, jotka esittävät humalaista tai ovat oikeasti humalassa.
Toisessa ääripäässä viina on manattu alimpaan helvettiin. Kultaista keskitietä ei tahdo löytyä millään.
Moista palauteryöppyä en ole ennen kokenut. Päätoimittajanakin on sentään tullut oltua kaikkineen melkein seitsemän vuotta. Toimittaja Jaana Haapaluoma ja kuvaaja Jukka-Pekka Moilanen kertoivat Kalevassa perjantaina tarinan toisen puolen ostoskeskusten liepeillä notkuvista, yleensä humalaisista miehistä. Ydin oli siinä, että jokainen heistä on ollut joskus lapsi, nuori, veli, isä tai aviomies. Jokainen on ollut muutakin kuin ulkoilman ahavoittamat kasvot ja alkoholin sumentama katse.
Jokainen on liukastunut elämänpolulla. Kuolemaa, työttömyyttä, syrjäytymistä, viinaa - ja sitten vielä lisää viinaa. Paha sanoa, kenelle viina on ollut syy, kenelle seuraus.
Perjantaina heti aamusta Kalevan verkkosivuilla juttua oli kommentoinut melkein sata kävijää. Ja mikä yllättävintä: toimittaja ja kuvaaja kehuttiin taivaisiin, ostarien miehet saivat kosolti ymmärrystä. Vain puolen tusinaa kommenteista moitti joko miehiä tai Kalevaa tai molempia.
Tavallisesti moisen palauteryöpyn aiheuttaa jokin paha moka. Tai kiistanalaisen asian käsittely "väärällä" tavalla. Silloin luuria joutuu pitämään etäällä säästääkseen tärykalvonsa.
Perjantai oli lohduttava päivä. Uutisaukeaman pääjuttuun reagointi todistaa, että valtaosalla ihmisistä on omatunto tallella.
Alkoholin haitat tietää jokainen, väitetyt hyödyt harvempi.
Tapasin Kalevan lukijoita keskiviikkona Oulun keskustassa. Puheille tuli muuan mies, 55-vuotias, mutta huomattavasti ikäänsä nuoremman näköinen. Kertoi harrastavansa aktiivisesti liikuntaa.
Miehellä oli huoli. Pitäisi tehdä jotakin nuorten pelastamiseksi. Lama vie työpaikat. Rauhattomuus on jo lisääntynyt. Alaikäisetkin kokoontuvat kerkeästi vetämään viinaa yhdessä. Sitten särjetään paikkoja. Omia lapsiaan mies oli kehottanut pysyttelemään remusakeista kaukana.
Varmasti viisasta. Niissä porukoissa voi syntyä paljon harmia - ja samoissa porukoissa syntyy uusia ostarien miehiä ja naisia. Kaljapussien kanssa notkuvista, vielä siloposkisista pojista voi katsoa, miltä kenties aikoinaan näyttivät ne miehet, jotka esiintyivät Kalevan jutussa perjantaina.
Jos ihminen todella joutuu joskus tilille maanpäällisestä vaelluksestaan, hukkaan heitetystä elämästä saa varmasti tuonpuoleisessa kovennettua.
Liikaa dramatisointia ja voivottelua pitää tietysti välttää. Aivan kaikkea eivät ostarien miehetkään voi sysätä yhteiskunnan syyksi. Vastoinkäymiset eivät ole vieraita yhdellekään ihmiselle. Toinen vain kestää niitä enemmän kuin toinen. Yhtä lailla on selvää, ettei alkoholi ratkaise yhtäkään ongelmaa. Pulloon turvautuminen on itse asiassa hetkessä suurin ongelmista.
Eikä koko nuorisoa pidä leimata dokaaviksi hörheltäjiksi muutaman juopuneen vuoksi. Yksikään aikaisemmista sukupolvista ei voi vetäytyä sen taakse, ettei "minun nuoruudessani juotu". Kyllä juotiin. Mutta silloinkin vain murto-osa vaihtoi elämänsä viinaan jo teininä.
Suhtautuminen alkoholiin on Suomessa kaikkea muuta kuin ongelmatonta. Kelpo protestantteina meillä liian helposti kielletään alkoholi ensimmäiseen pisaraan. Vaihtoehtoisesti protestoidaan tiukkapipoisuutta vastaan kiskomalla väkijuomia niin kauan kuin maksa ja haima sietävät.
Maalla varttuneet saattavat muistaa, miten isännät toisissaan kyläillessään piipahtivat tämän tuosta peräkammarissa. Joka käyntikerran jälkeen posket punottivat aikaisempaa enemmän ja jalanpohjat tuntuivat muuttuneen pyöreiksi. Pulloa pidettiin usein myös lattialla pöydänjalan vieressä silloinkin, kun kahvipöydässä istuvista kukaan ei pulloa paheksunut.
Otettiin, mutta jopa itseltä salaa.
Koomikoillekin on naurettu parhaiten, kun nämä ovat joko esittäneet humalaista tai olleet humalaisia. Muistelkaapa Vesa-Matti Loirin hulvatonta Nasse-setää. Velipuolikuu-sarjassa oli useitakin sketsejä, joiden ideana oli, että "humalassa sinäkin olisit hauskempi". Jope Ruonansuu sanoi jossakin haastattelussa, että hänen suorastaan sallittiin, jopa odotettiin esiintyvän jurrissa uransa alkuaikoina.
Niin että kehitä sitten tästä porukasta parissa sukupolvessa sellaisia, jotka hakevat sopivaa punaviiniä vain kruunatakseen ruokansa, jonka ainekset on haettu siitä ostarista, jonka edustalla Vesku, Heikki, Jouko ja Mika nyt päivystävät.
Ääripäiden keskelle on helppo osua kaikessa muussa paitsi alkoholipolitiikassa.
***
Varapuhemies Seppo Kääriäinen ojensi vasemmistoliiton kansanedustajaa Minna Sirnöä torstaina. Sirnö oli syyttänyt eduskunnassa työministeri Tarja Cronbergiä valehtelusta. Hyi, hyi. Sirnön pitäisi tietää, että eduskunnassa saa valehdella, mutta ei syyttää valehtelusta.