Suomen eduskunta menee aina jengoiltaan, kun on kysymys viinasta, uskonnosta tai seksistä. Ihan tähän hätään ei tule mieleen yhtä kiivasta taistelua tämän eduskunnan aikana kuin mikä käytiin parisuhdelaista. Homot saivat rekisteröitymisluvan, mutta tiukalle se otti.
Mikäli ennusmerkkeihin on uskomista, uudet kansanedustajat saanevat käsiinsä lakiesityksen, jossa seksin ostaminen kielletään. Malli on otettu Ruotsista.
Suurimmalle osalle kansalaisista on ihan se ja sama, kielletäänkö miehiltä (ja naisilta) seksin ostaminen vai jatketaan nykykäytäntöä. Sen sijaan kukaan ei hyväksy sitä, että ilotytöt myyvät itseään kadulla. Tästä vitsauksesta on jo päästy, ja uusi järjestyslaki poistaa loputkin ongelmat.
Seksibisnes on hyvin raakaa. Se ei suinkaan ole itsellisten naisten vakaata harkintaa, vaan naisten ja nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä. Paritus on rikos, mutta sitä ei saada kuriin. Huumeet ovat osa bisnestä, naisia alistetaan, pakotetaan ja pahoinpidellään. Jos seksin ostokielto näihin auttaa, niin siitä vaan laki pystyyn.
Suuri osa Suomessa toimivista maksullisista naisista on Virosta ja Venäjältä. Rauhalliseen Lappiinkin toiminta on pesiytynyt. Tämä turismi on pahetta tulvillaan. Siinä naiset ovat orjan osassa. Toimintaa johtavat parittajat, jotka rikastuvat naisparkojen kustannuksella.
Jos seksin ostaminen kiellettäisiin, vaarannetaanko parittajien uhrien terveys ja elämä? Uskaltaisivatko he etsiä turvaa ja apua edes sairauksiin? Vai kävisikö meilläkin, kuten Ruotsissa; toiminta painuisi maan alle? Ainakin poliisin työ paritusrenkaiden löytämiseksi vaikeutuisi. Maan alta ei löytyisi sen enempää seksiorjia kuin orjakauppiaitakaan. Jo nyt lehtien ilmoituskiellot ovat merkinneet hankaluuksia poliiseille.
Ennen kuin eduskunta nuijii seksin kieltolain voimaan, kannattaisi kysyä ilotytöiltä ja heiltä palveluja ostavilta, miksi he moiseen haureuteen retkahtavat. Naiset tuovat esiin varmuudella rahapulan ja helpot ansiot, miehet taas sen vanhanaikaisen: kotona on äkäinen akka.
Ruotsi on ainoa maa, joka on kriminalisoinut seksin ostamisen. Laki tuli voimaan vuoden 1999 alussa. Muutaman vuoden kokemusten mukaan kadut naapurimaassa ovat rauhoittuneet. Bisnes ei kuitenkaan ole mihinkään häipynyt. Se on vain painunut maan alle ja siitä on tullut entistä selkeämmin parittajavetoista. Mitään viitteitä toiminnan vähentymisestä ei ole havaittavissa.
Ennen kuin seksin ostaminen Suomessa kielletään, kannattaa selvittää tarkoin Ruotsin kokemukset. Pitäisikö sittenkin ajatella niin, että kun laki ei kuitenkaan prostituutiota lopeta, tärkeintä olisi antaa poliisille kunnon keinot parittajien paljastamiseen? Tuomiotkin voisivat olla nykyistä tiukempia.
Seksin ostokielto on saanut hyvin laajaa kannatusta eduskunnassa. Kaikkiaan 137 kansanedustajaa kannattaa seksipalvelujen oston kriminalisointia. 36 kansanedustajaa jätti kantansa auki. Heistäkin puolet kallistui kriminalisoinnin puoleen, mutta halusi odottaa selvityksiä. Vain neljä kansanedustajaa vastusti seksin oston tekemistä rangaistavaksi.
Näitä neljää käy sääliksi. Koko hankkeen primus motoreina ovat tasa-arvonaiset, jotka tässä yhteydessä korostavat naisten ihmisoikeuksia. Tähän alaan vihkiytyneet edustajat osaavat painostaa ja hiostaa. Siksi moni ajattelee, että siitä vaan. Onhan kysymys vain ilotytöistä, ei vanhuksista, sairaista tai työttömistä.
Kun äänestäjien enemmistökin haluaa kieltää seksin ostamisen, miksi riskeerata vaalit turhan takia.
Niin miksi?