Aitajuoksija Oskari Mörön viime kausi oli menestys. Yleisurheilun EM-kilpailuissa hän aitoi 400 metrillä neljänneksi ja olympialaisissa hän teki Suomen ennätyksen 49,04.
Menestyskauden jälkeen Mörö ei juuttunut harjoittelussaan vanhoihin uriin, vaan kokeili ennakkoluulottomasti uutta. Osa harjoituskaudesta kului 2 300 metrin korkeudessa Espanjan Sierra Nevadassa.
– Olen aina halukas kokeilemaan uutta. Tiedän pikajuoksun puolelta joidenkin käyneen korkean paikan leireillä, Mörö perustelee leiripaikan valintaa.
Ohuessa ilmanalassa harjoittelevat yleensä kestävyysurheilijat.
– 400 metrin aitajuoksu on hapenottonopeuslaji, ja koin korkealla harjoittelusta olevan hyötyä.
Viime viikonvaihteessa Mörö avasi kilpailukauden päämatkallaan, mutta hän kompuroi Belgiassa jo kolmannella aidalla.
– Siinä tuli heitettyä pari kärrynpyörää, mutta onneksi selvisin pintanaarmuilla. Sen ainakin opin, että korkean paikan leirin jälkeen en lähde ensimmäiseksi aitakisaan. Olin kuullutkin, että vauhtisokeus voi yllättää, ja näin siinä kävi, Mörö summasi ohuesta ilmanalasta normaalioloihin siirtymistä.
– Tiedän olevani nopeassa kunnossa, mutta vielä en tiedä, miten vuoristoharjoittelu vaikuttaa viimeiseen sataan metriin.
MM-kilpailut päätavoitteena
Olympialaisissa finaalipaikka jäi haaveeksi. Tämän kauden päätavoite on Lontoossa elokuussa järjestettävät MM-kilpailut, joiden tulosraja on 49,35.
Viime vuoden tuloskunnolla tulosrajan pitäisi alittua helposti.
– Kesän ensimmäisissä kilpailuissa tulosraja ei vielä alitu, ja on turha ruuvata huippukuntoa touko-kesäkuuhun. Tavoite on olla huippukunnossa elokuussa, mutta mahdollisimman aikaisin raja on hyvä saada rikki.
Mörön silmissä siintää 49 sekunnin alitus.
– Kun pääsee juoksemaan kovissa kilpailuissa ja jättää hyviä juoksijoita taakseen, aikakin on yleensä hyvä, Mörö tuumii tavoitteesta.
– Aitajuoksu on arvaamaton laji ja päivän kunto ratkaisee paljon.
Viime vuonna päivän kunto oli kohdallaan kaksissa arvokilpailuissa.
– Ei se SE-ajan tuonut juoksu ollut edes nappijuoksu.
Vaivat kiusasivat
Mörön kauden ensimmäinen kilpailu tuotti pintanaarmuja, mutta talviharjoittelussakin oli ongelmia.
Tulehdus kantaluukalvossa vaivasi lähes kaksi kuukautta, ja juoksun korvanneita harjoituksia Mörö teki uima-altaassa ja kuntosalilla. Lisäksi hän kärsi viruksesta ja vatsataudista.
– Teholliset treenit jäivät vaivojen takia vähemmälle, mutta nyt karstat on poltettu koneesta.
Ensi maanantaina Mörö kilpailee Prahassa ja seuraavalla viikolla Turussa Paavo Nurmi Gamesissa.
– Kisat ovat minulle nyt parhaita treenejä, ja nyt täytyy saada ehjiä kisoja alle, 24-vuotias Mörö kertoo.
