Helsingin pörssin yhtiöiden ennakoidaan jakavan tänä keväänä viime vuoden tuloksistaan lähes 12 miljardin euron osingot. Nousua vuodesta 2014 olisi kymmenisen prosenttia.
Tieto hämmentää, kun yrityselämän edunvalvojat ovat samaan aikaan valitelleet Suomen kallista kustannustasoa, yritysten toimintaedellytysten ongelmia ja vaatineet työntekijöiltä joustoja sekä hallitukselta kilpailukykyä kohentavia lainsäädäntöuudistuksia.
Selitys ristiriitaisuuteen on se, että osalla suomalaisyrityksistä meni viime vuonna hyvin, monilla suorastaan erinomaisesti. Reilut osingonmaksajat tulevat ennen kaikkea tästä joukosta.
Osinkojen maksuun liittyy paljon ideologisesti latautunutta keskustelua. Taustalla vaikuttaa se, että osakesijoittaminen on useimmiten keski- ja suurituloisten kansalaisten harrastus. Niille, joilla jo on, annetaan osinkoina vielä lisää.
Aivan näin mustavalkoinen tilanne ei tosin ole. Jokainen suomalainen hyötyy esimerkiksi siitä, että Fortum on ollut viime vuosina avokätinen osinkojen maksaja. Valtiolle on tulossa viime vuoden tuloksesta noin 500 miljoonan euron osingot.
Osingonmaksukyky on ylipäätään merkki siitä, että yrityksellä menee hyvin tai että sen tase on vahva. Tällaiset yritykset ovat hyödyllisiä kansantaloudelle myös työllistäjinä.
Kaikkiaan osingon maksu kuuluu osakeyhtiöiden luonteeseen. Jo osakeyhtiölain mukaan ”yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille”.
Jos yritys tekee huonoa tulosta eikä kykene osingon maksuun, omistaja jää nuolemaan näppejään – toisin kuin riskittömästi sijoittava pankkitallettaja.
Anteliaissa osingoissa näkyy myös se, että monen suomalaisen pörssiyhtiön on otettava huomioon kansainvälisen finanssitalouden kovat lainalaisuudet, erityisesti ulkomaisten omistajien odotukset.
Jos osingot jäävät toivotusta, suuret ulkomaalaisomistajat nostavat kerkeästi kytkintä. Näin yrityksillä on niskassaan kovia paineita pitää osingonmaksukykyä yllä.
Maksukykyä tiristettiin esiin viime vuonnakin lukuisissa yrityksissä kovilla kulukuureilla, myös irtisanomisilla. Siksi on luonnollista, että Suomessakin ammattiyhdistysliike on nostattanut keskustelua vuolaan osinkopolitiikan kääntöpuolesta. Sellainenkin on olemassa.
Tämänvuotinen osinkoralli ei ylipäätään viesti vain yritysten luottamuksesta tulevaisuuteen vaan myös päinvastaisesta: talouden näkymien sumeudesta. Osingon maksamisen sijaan ja ohella yritykset voivat suunnata voittojaan investointeihin ja tuotekehitykseen. Koska epävarmuuden aikana yritykset ryhtyvät investointeihin nihkeästi, enemmän rahaa jää jaettavaksi osinkoina.
Toki kotimaahan maksettu osinko lämmittää suomalaisia ainakin lyhyellä tähtäimellä enemmän kuin yrityksen ulkomaille tekemä investointi. Suomen talouden kannalta paras vaihtoehto kuitenkin olisi, jos suomalaisyritykset rohkaistuisivat nykyistä pontevammin investoimaan kotimaahan.