Metsähallituksen Pudasjärven tiimin esimies Jorma Kouva ja suunnittelija Pekka Niemi kurvailevat moottorikelkoilla kieli keskellä suuta lähes pääsemättömän tiheässä metsässä.
Pudasjärven ja Posion rajalla on talven parhaat hankikelit. Reilun 40 vuoden ikäinen komea männikkö kylpee kevätauringossa. Luokanvaaran päältä silmänkantamattomiin jatkuva metsä näyttää kirveenkoskemattomalta.
Kevätlämmössä verkamattona väreilevä metsä on outo ilmestys. Vaaralta avautuu näkymä ehkä kiistellyimmille metsämaille, entiselle Osaran aukolle.
Suomen historian suurimman, 25,6 kilometriä pitkän ja 11,2 kilometriä leveän, avohakkuun epäiltiin aikoinaan olevan kotimaassa yksi ihmisten suurimpia metsälle tekemiä syntejä.
Puoli vuosisataa myöhemmin luonto on hoitanut haavansa metsäammattilaisten avustamana. Kuulu aukko puskee puuta nyt ennätystahtiin.
Puuta jo 1,6 miljoonaa kuutiota
Metsäammattilaiset laskevat, että mäntyvaltaista puuta on alueilla noin 160 kuutiota hehtaarilla. Joutomaat vähennettynä puuta on varovaisen arvion mukaan kaikkiaan 1,6 miljoonaa kuutiota.
"Tälle vuodelle meillä on suunnitteilla 15 000 kuution hakkuut", Pekka Niemi kertoo.
Metsähallituksessa seudun puunkorjuu on Pudasjärven ja Ranuan tiimien vastuulla.
Niemi laskee, että 1990-luvulta lähtien laajalta alueelta on korjattu kuitupuuta ja pikkutukkia noin 25 000 kuutiota.
Ammattilaisia
ei uskottu
Viime vuosien metsien suojelukiistoissa ammattilaiset ovat jääneet taitavasti julkisuuden hallitsevien suojelijoiden varjoon. Tauti on vanha, sillä metsäammattilaisia ei uskottu 1950-luvullakaan.
Osaran aukosta koottiin 1962 lähtien runsaasti tietoa. Metsäntutkimuslaitos perusti avohakkuita seuraavia koealoja Pudasjärven lisäksi myös Valtimolle ja Savukoskelle, joilta haettiin vertailutietoa pienemmiltä hakkuuaukoilta.
Vuosina 1970-1994 Metsäntutkimuslaitoksen Muhoksen tutkimusaseman johtajana toiminut Jukka Valtanen perehtyi avohakkuisiin juuriaan myöten.
Hänelle kasvutulokset eivät ole yllätys. Valtasen mielestä väitteet vaarojen muuttumisesta tundraksi tiedettiin ammattipiireissä huuhaaksi, sillä laajojen kulotusmetsien uudistumisesta oli kokemuksia ja tietoa.
"Tämä oli käytännön metsämiesten käsitys jo tuolloin. Ilahduttavaa asia on se, että niille on saatu nyt vahvistus", Jukka Valtanen sanoi.
Pudasjärven ja Posion rajalle suunniteltujen hakkuiden välialueille aiottiin ensin jättää kuusikoita. Ne todettiin kuitenkin niin lahoiksi, että koko alueen metsä päätettiin korjata. Siitä tuli valtava avohakkuu.
Osaran aukko on entisajan malli tiedotussodasta, jossa päättäjiä vietiin kuin pässiä narusta.
"Tämä on hyvä esimerkki 1950-luvulta, miten taitavat propagandan tekijät johtivat kansaa sekä poliitikkoja ja muita ymmärtämättömiä tietoisesti harhaan", Valtanen hymähtää.
Hänen mielestään nykyisestäkin keskustelusta löytyy yhtäläisyyksiä. Metsissä nyt suojeltavien kovakuoriaisten ja hyönteisten uhanalaisuus pitäisi ottaa Valtasen mukaan perusteellisempaan tarkasteluun.
Missä ovat hapsenkakkiaiset?
"Missä ne "hapsenkakkiaiset" elävät? Niitä tuntuu vain riittävän", pitkän linjan metsäasiantuntija Jukka Valtanen muistuttaa.
Pudasjärven tiimiesimiehelle Jorma Kouvalle ison aukean näkymät ovat lapsuudesta tuttuja, sillä hän on syntyisin viereiseltä Kouvan kylältä. Kokenutta metsämiestä vihreänä hohtava nuori puusto lämmittää. "Minunhan pitäisi oikeastaan ryhtyä vaatimaan, että lapsuuteni kulttuurimaisema palautettaisiin", Jorma Kouva naurahtaa.
