Oulussa kaupunkilaisille on tarjottu mahdollisuuksia kertoa, mistä säästetään. Mielipide kannattaakin kertoa etukäteen, eikä jäädä marmattamaan.
Kuntalaiset on otettu Oulussa mukaan kaikkein vaikeimpien asioiden eli säästöjen tekemiseen. Lakkautuslistalla olevista kouluista on jo järjestetty keskustelutilaisuuksia ja niissä on riittänyt väkeä. Kaupungin eri alueilla on aloitettu laajat kansalaiskuulemiset säästöihin ja kehittämiseen liittyen. Oulun pohjoisella alueella keskiviikkona järjestetty tilaisuus oli osanottajamäärän kannalta pettymys. Vain harva tavallinen kaupunkilainen poikkesi paikalle, vaikka tilaisuudessa oli kahvitarjoilu. Toista on ollut, kun vanhemmat ovat päässeet sanomaan mielipiteensä koulujen tulevaisuudesta.
Ongelma on tietenkin siinä, että asiat tuntuvat kovin valmiin oloisilta, jolloin vaihtoehtojen esittämisellä ei uskota voivan vaikuttaa. Loppujen lopuksi päätöksenteko on demokraattisesti valittujen poliittisten päättäjien vastuulla. Jos tapaamisissa ei synny todellista vaikuttamismahdollisuutta, jää jäljelle kiukku.
Toisaalta tilaisuudet täyttyvät helposti myös omia etujaan ajavista ryhmittymistä, jotka eivät osaa tai edes halua nähdä kokonaisuutta. Kokonaisuus on ehkä vain harvojen viranhaltijoiden tiedossa. Tällöin keskeiseksi palautteeksi jää lista, mistä ei missään tapauksessa saa säästää. Tavallisesti kuntatason päättäjiä pidetään piittaamattomina ja jopa ylimielisinä. Turun yliopiston tutkijan Johanna Kallion tuore väitöstutkimus paljastaa, että päättäjät tukeutuvat herkästi asiantuntijavaltaan, kun on kyse kipeistä säästöistä. Helposti käy niin, että ikävistä asioista ja erilaisista vaihtoehdoista ei haluta keskustella ja samalla häivytetään poliittinen vastuu.
Toisaalta tutkija muistuttaa myös siitä, että suomalaiset ovat laiskoja nousemaan barrikadeille. Helpompi onkin jäädä makaamaan sohvalle, valittaa asiasta työporukan kahvipöydässä tai korkeintaan lähettää perustelematon kannanotto nettisivulle kuin ottaa asioista selvää, muodostaa perusteltu mielipide ja lähteä vakuuttamaan muutkin asiasta.
Monissa muissa maissa perinteet kansalaisvaikuttamisessa ovat meitä kehittyneemmät. Suomessa kansalaisjärjestöjen aktiivisuus mielletään usein häiriötekijäksi, ja poliitikot ovat tottuneet siihen, että luottamuksen tarvitsee ansaita vain kerran neljässä vuodessa. Suomalaiset ovat myös hiljaisia sopeutujia. Alkuräksytyksen ja kritiikin jälkeen sopeudutaan päätöksiin ja tyydytään kohtaloon.
Oulussa on kuitenkin lähdetty toisenlaiselle linjalle. Kun talousongelmien syvyys havaittiin, tehtiin kaupunginhallinnossa päätös, että keskusteluun otetaan mukaan myös kuntalaiset. Kaupungin verkkosivulla on voinut antaa säästövinkkejä ja kommentoida siellä olevaa säästö- ja kehittämisohjelmaa.
Harvalla kaupunkilaisella riittää mielenkiintoa perehtyä yli 300-sivuiseen esitykseen. Mahdollisimman monen kuitenkin kannattaisi, sillä kyse on veronmaksajien rahoista. Veroeuroilla maksetaan hyvinvointiyhteiskunnan yhteisiä palveluja. Säästöpakettiin tutustumista helpottaisi, jos virkakieli olisi käännetty suoraan suomeksi, eikä jätetty sitä yksin tiedotusvälineiden varaan. Semminkin, kun säästöpaketti linjaa, miten Oulussa eletään lähivuosina, mitkä palvelut ovat saatavissa ja missä. Näin byrokraattinen möhkäle olisi avautunut, jos heti olisi kerrottu, minne lapset viedään tarhaan, missä ovat koulut, terveysasemat, hammashoitolat, neuvolat, vanhustentalot, kirjastot ja muut palvelut.
Säästökeskusteluissa kaupunkilaisilla on mahdollisuus kertoa näkemyksensä oman alueensa kehittämisestä.