"Sieltä tuli ulos niin iloisennäköisiä ihmisiä!" ällisteli ohikulkija, kun yleisö purkautui Pohjankartanon juhlasalista torstai-iltana pietarilaisen Litsedei-teatterin esityksestä.
Sekä lapsista että aikuisista koostunut yleisö oli kokenut ihmeen. Tuo virtuoosiryhmä todisti yleisöllensä, mitä tarkoitetaan yleisön aktivoinnilla silloin kun se on parhaimmillaan. Normaalisti yleisön aktivointiyritykset ovat teennäisiä ja kankeita, kun keinot ja lavakarisma puuttuvat.
Nyt kaikki oli toisin kansainväliseen yleisöön viimeiset 10 vuotta tottuneen ilveilijäteatterin, tämän Litsedein, kanssa.
Pietarilaisilveilijöillä ja paikallisella venäläisyhteisöllä terästetyllä oululaisyleisöllä, jota tosin oli salissa surkean vähän, ei ollut ensimmäistäkään kontaktiongelmaa.
Litsedein sirpaleohjelmisto vaihtelee esityksestä toiseen sen verran, ettei käsiohjelmaan ole luottamista. Alkupuolen pienoisesitykset tekivät tutuiksi yli kymmenhenkisen ryhmän perustyypit ja kunkin erityisosaamiset. Tapahtui outoja metamorfooseja, kun hurjistunut ompelukone muuttui soittimeksi, eikä vain yhdeksi. Venäläinen ruletti ja suomalainen saunavihdan ensimmäinen esittäytyminen morsiuskimppuna tuulettivat kansallisia kliseitä. Silmänkääntötemput ja ensimmäiset yleisön kastelemiset käynnistyivät yhdellä ainoalla olutlasillisella. Ja oi, mikä catwalk nähtiinkään, kun seurueen ihanat naiset löysivät itsestään sisäiset blondinsa!
Kunhan Litsedei oli alkulämmittelyt lämmitellyt ja pakollisilla vesipisaroillaan yleisönsä kastellut, päästiin väliajan kynnyksellä sirpaleohjelmiston perimmäisen lumon ääreen. Ratkaiseva hetki oli runollinen kosmonauttikohtaus, jonka aikana useassa muussakin roolissa esiintynyt Anvar Libabov kävi houkuttelemassa kuukävelylle yleisön joukosta seitsemännen rivin päästä ujosti päätään pudistavan lettipään. "Mene vain, Elina!" rohkaisivat vanhemmat.
Ennen kohtaamistaan Elinan kanssa tämä ryhmän kaikkein kainoimman ja persoonallisimman näköinen klovni oli ennättänyt poistaa kypäränsä ja paljastaa kutakuinkin kaljun päänsä. Hän lähestyi ystävällisesti kuin takavuosien elokuvasankari ET toista hahmoa, jonka päälaki muistutti hänen omansa. Päälaki kuului emerituskaupunginjohtaja Ilmo Paanaselle. Avustajaksi päässyt kaupunkineuvos ilmiselvästi ilahtui saamastaan huomiosta.
Kun lettipää Elina nousi edustamaan koko oululaista yleisöä näyttämölle, hänet ympäröi yli kymmenhenkinen näyttelijäryhmä kuin ainakin vieraan ystävällisen kulttuurin edustajat eksoottisen vieraan kohdatessaan. Tyttö seisoi ujona tähtenä keskellä avaruusseikkailua, jossa kaikki asettautuivat yhteiseen poseeraukseen, ja oululaistyttö sai polaroid-kuvan dokumentikseen suuresta seikkailustaan.
Meilläpä ei mäiskimistä lastenkulttuurissa suosita, ja siksi sellaisessa ihanan kielletyn hedelmän makua riittääkin.
Esiintyjäryhmä aloitti tässä mielessä uskaliaan kohtauksen ihan pikkuhiljaa pyydystäessään sanomalehdellä kärpästä. "Hyttystä", taisi käsiohjelma opastaa. Pian villiintynyt jahti siirtyi yleisön keskelle. Sanomalehteä tarjottiin pikkupojille yleisön joukkoon.
Kas vain: paikalta löytyi uusi lapsitähti, jonka voisi tuossa paikassa pestata Litsedein riveihin, niin hurmioituneena yleisö ulvoi naurusta, kun tähtilöytö paneutui tehtäväänsä.
Hieno klovniryhmä onnistuu kirjaimellisesti sumuttamaan yleisöään alun perinteisellä klovneriallaan. Nopeasti ensemble kuitenkin näyttää todellisen minänsä. Se tehostaa ja syvällistää ilmaisuaan taitavasti valitulla ja taktisen tarkalla musiikilla. Eturiviläisten jälkeen muukin yleisö saa osansa paitsi savusta myös vedestä, pääsee pyydystämään ja lennättämään jättiläispalloja, nappaamaan saippuakuplia ja sydämenmuotoisia terälehtiä. Nämä kaikki satavat jostakin taivaalta.
Kokonaiselämys paljastuu yhteisölliseksi osallistumiseksi, joka kasvaa isommaksi jutuksi kuin pelkäksi osiensa summaksi. Syntyy yhteisen elämyksen lumo. Sellainen, joka sai torstaina ohikulkijankin huomaamaan, että salista tuli ulos poikkeuksellisen iloisennäköisiä ihmisiä.