Yritysten toimintaa ohjaava osakeyhtiölaki uudistuu rajusti, jos mietintönsä jättäneen työryhmän esitykset toteutuvat. Uudistuksilla haetaan joustoa, jotta sama laki kelpaisi yhtä hyvin pienelle nyrkkipajalle kuin kansainväliselle jättiyrityksellekin. Tavoitteena on lisätä yrittäjyyttä ja Suomen houkuttelevuutta yritysten sijaintipaikkana.
Osakeyhtiö on yrittäjän kannalta monia muita yritysmuotoja turvallisempi, mahdollistaahan se yrityksen ja oman talouden vastuiden pidon erillään. Tällä hetkellä lain muotomääräykset ovat niin tiukkoja, ettei osakeyhtiö oikein sovi yhden miehen yritysmuodoksi. Jatkossa tälle ei kuitenkaan olisi esteitä.
Jos esitykset toteutuvat, pienten yritysten ei tarvitsisi tehdä tilinpäätöstä tai laatia yhtiöjärjestystä. Vastapainoksi velkojien ja vähemmistöomistajien suojaa lisättäisiin, yhtiökokouksissa päätettävien asioiden määrää vähennettäisiin, eikä johdon vastuuvapaudesta enää tarvitsisi päättää. Helpotuksia on luvassa osingonjakoon, mutta toisaalta varoja ei saisi jakaa, jos yhtiötä uhkaisi maksukyvyttömyys.
Monien hyvien esitysten vastapainoksi työryhmä haluaa kaventaa demokraattisen yhteiskunnan ydinasiaa, julkisuutta. Työryhmä esittää rajoituksia kansalaisten oikeuteen saada tietoa osakeyhtiön omistuksista. Esitys on kelvoton, muuttaisihan se ison osan suomalaisten osakeomistuksista salaisiksi.
Kaikkien pörssiyhtiöiden kotimaiset omistajat löytyvät arvo-osuusrekistereistä. Työryhmä haluaa pimentoon kaikki muut paitsi sellaiset omistukset, jotka tuottavat enemmän kuin yhden tuhannesosan kaikista äänistä. Esimerkiksi Nokian 129 000 kotimaisesta osakkeenomistajasta vain muutaman ison instituution omistus olisi julkista. Tiedot muiden suomalaisten omistuksista olisivat jatkossa vain viranomaisten saatavilla.
Yksityisissä osakeyhtiöissä tiedot osakasluetteloista olisivat julkisia vain osakkeenomistajille. Nykyisin kenellä tahansa on oikeus pyytää osakasluettelo nähtäville.
Suomalaiset osakkeenomistajat ovat puhisseet kiukkua siitä, että heidän omistuksensa on julkista, kun taas hallintarekisterissä olevat ulkomaiset omistukset ovat julkisuudelta piilossa, elleivät ne ylitä niin sanottuja liputusrajoja. Työryhmä perustelee salailua sillä, että julkisuustarpeet voi hoitaa liputussäännöillä ja sisäpiirirekistereillä.
Viranomaisjulkisuus ei riitä. Kansalaisilla on oikeus tietoon, jota ei saa kaventaa millään verukkeella. Miten muuten he voisivat valvoa viranomaisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä?
paakirjoitus@kaleva.fi