Tiedoksi saatettakoon, että Tottenham Hotspur Oy:n vuosikokous järjestetään torstaina, joulukuun 10. päivänä kello 14 osoitteessa Bill Nicholson Way, 748 High Road.
Lieneekö herra Mika Tuomas Pajala menossa kutsun saaneena paikalle? Tai aikooko herra Pajala olla puheenjohtaja Daniel Levyn jatkon puolesta vai vastaan?
"Kai siellä White Hart Lanella on oma aitio odottamassa - kun lähes pääomistaja olen", Mika Pajala, 41, olettaa.
Ylivieskalainen graafisen viestinnän opettaja, yrittäjä ja perheenisä Raudaskylältä todellakin on legendaarisen englantilaisen jalkapalloseuran osakkeenomistaja. Tottenhamin pääomistaja on Joe Lewisin investointiyhtiö Enic International Ltd. 82 prosentin osuudellaan, eikä Pajala tule kovin kaukana perässä.
Hänellä on sentään yksi kokonainen osake.
"Vuonna 2008 näyttää tulleen neljä penceä osinkoa", mies löytää papereistaan.
Käsissään hänellä on Lontoon arvopaperipörssistä tullut todiste osakkuudesta. Tällä viikolla Pajalan postiluukkuun kolahti kutsu vuosikokoukseen ja yhdeksän kysymystä siihen liittyen - jos nyt sattuisi, ettei vastaanottaja pääse paikan päälle Lontooseen.
Kaikkea sitä yhdellä osakkeella saakaan.
Oli vuosi 1978
Tämä ei ole tietenkään tarina osingoista, sijoittamisesta tai riskinotosta, yhtiön määräysvallasta tai valtausyrityksestä.
Tämä on tarina menneistä, muutamista markoista penneistä ja siitä oudosta vedosta, mitä monet suomalaiset - lähinnä miehet - tuntevat englantilaista jalkapalloa kohtaan.
Pikkupoika on kenties kuullut aikoinaan Aulis Virtasen äänen televisiosta lauantai-iltana tai löytänyt sanomalehden sarjataulukosta hassun nimen. Nyt pikkupoika on aikuinen mies, mutta tuo sama nimi seuraa elämässä mukana.
Mika Pajala pystyy jäljittämään ratkaisevan hetken kesäkuuhun 1978 ja Tampereelle Härmälän leirintäalueelle.
"Olimme isäukon kanssa kesälomareissulla. Muistan leirintäalueella huoneellisen ukkoja katsomassa MM-finaalia Argentiina vastaan Hollanti. Muut olivat Hollannin puolella, mutta mielestäni ne Argentiinan raitapaidat olivat makeita."
Raitapaidat voittivat paperisilppusateessa maailmanmestaruuden ja myöhemmin raportoitiin kultajoukkueen Osvaldo Ardilesin ja Ricardo Villan siirrot Tottenhamiin.
Pajalan side oli sinetöity.
"Jos olisin menestystä halunnut, niin olisi pitänyt valita toisin", mies virnistää.
Eihän Spurs nyt mikään surkimus ole. 30 vuoden aikana Pajalakin on saanut todistaa parinkin cup-pokaalin nytkähtämistä White Hart Lanelle.
Mutta suurseuroista juuri Tottenham on saanut katsella muiden isojen poikien kantapäitä ja päästää pari seuraa ohitseenkin.
"Lähdemme kauteen aina luottavaisena, kunnes kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen tulee epäusko", hän kiteyttää seuran kannattamisen ideologian.
Suomessa on aikoinaan kasvettu kiinni juuri englantilaiseen jalkapalloon. Syyt löytyvät vakioveikkauksesta ja televisiolähetyksistä.
"Jos täällä olisi näytetty Bundesliigaa, voisi suosikki olla sieltäkin. Moni on innostunut englantilaisseuroista nimen perusteella: Tottenham on melkein kuin suomea."
Kolmen lapsen isä jaksaa hämmästellä tämän päivän infotulvaa.
"Jotenkin käy sääliksi nykymuksuja. Jääkö heille samanlaisia voimakkaita kokemuksia yksittäisistä otteluista? Nyt viikonlopun aikana näkee saman verran otteluita kuin aikoinaan koko kaudessa."
Kuninkaallinen posti
Pajala on fiksu mies, eikä missään nimessä totaalisesti uponnut fanisuohon. Sen verran hän on säteillyt kannattamisen riemua ja tuskaa lähipiiriin, että 40-vuotislahja tuli perille kuninkaallisen postin leimoilla varustettuna.
"Yhden osakkeen ostaminen suoraan meklarilta Suomeen ei ole käsittääkseni mahdollista. Tämä on lahjatavarakaupasta, joka myy suuryritysten osakkeita", Pajala selventää.
Tässäkään tapauksessa emme saa hämmästellä summien järjettömyyttä, sillä lahjaostoksen hinta on reippaan 30 euron korvilla.
Ei rahasta vaan rakkaudesta.
"Tämä ei ole myytävänä."
Osakkeenomistajat pidetään informoituna seuran asioista. Pajala vilauttaa esitettä Tottenhamin uudesta stadionsuunnitelmasta.
"Oman firmani logot näyttäisivät hienolta tuossa katolla."
Voi olla, että siihen tarvitaan muutama lisäosake.