Osaajia Moo­ses-me­to­dil­la

Kaksi Yhdysvaltojen tavoittelemaa terroristia Saddam Hussein ja Osama bin Laden pitävät salaista huippukokousta Oulunlahden ala-asteen poikien vessassa. Kaksikko kaappaa uteliaat paikalliset pikkupojat ja eliminoi heidät kotikeräyspaperien sekaan. Tällä tavalla mielikuvitus pinkoo lasten elokuvakoulussa.

Oulu Kaksi Yhdysvaltojen tavoittelemaa terroristia Saddam Hussein ja Osama bin Laden pitävät salaista huippukokousta Oulunlahden ala-asteen poikien vessassa.

Kaksikko kaappaa uteliaat paikalliset pikkupojat ja eliminoi heidät kotikeräyspaperien sekaan.

Tällä tavalla mielikuvitus pinkoo lasten elokuvakoulussa.

Oulunlahden ala-asteen oppilaiden ideoima lyhyt elokuva syntyi Oulun elokuvakoulun testikoulussa. Kevään aikana testattiin pienen ryhmän kanssa koulutuksen metodi, syksyllä laaditaan opetussuunnitelma ja rakennetaan verkosto. Virallisesti elokuvakoulu aloittaa toimintansa vuoden 2004 alusta.



Punaisena lankana draamallinen ajattelu


Lasten elokuvakoulu on yksi Oulun Taikalamppu-keskuksen pilottihankkeista. Elokuvakoulua työstävät elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala Mäntyharjulta ja tuottaja Outi Rousu Haukiputaalta.

Sama kaksikko oli myös kolme vuotta sitten kuvatun Kyytiä Moosekselle -episodielokuvan takana. Kymmeneen käskyyn pohjaava nuortenelokuva kuvattiin yhdeksällä paikkakunnalla muun muassa Sodankylässä, Torniossa ja Oulussa. Kukin episodi syntyi improvisoimalla, lasten ja nuorten ideariihien pohjalta.

Mooses-metodia tullaan käyttämään myös Oulun lasten elokuvakoulussa.

"Mooses-metodilla kaivetaan esiin lasten elokuvaopiskeluun olennainen, punainen lanka. Elokuvassa kun on niin paljon opiskeltavaa, tein valinnan, että opetuksessa panostetaan draamallisen ajattelun kehittämiseen. Se on se johon minun näkemykseni mukaan tarvitaan koulutusta. Elokuvakoulussa ei satsata tekniikkaan, eikä kuvakerrontaan, ei valaisuun, ei äänityksiin, ei mihinkään sellaisiin", kertoo Kaija Juurikkala.

Nuoret katsovat paljon elokuvia ja ovat Juurikkalan mielestä itse asiassa aikuisia paljon parempia kuvalukemisessa.



Suomen malli on erilainen kuin Tanskan


Lasten elokuvakoulu ei ole pytinki vaan toimintamalli ja verkosto. Se on aivan ainutlaatuinen Suomessa.

"Siihen ei ole mitään kansainvälistä virikettä, paitsi Tanskassa toimiva lasten elokuvakoulu. Oulun koulu lähti kuitenkin painottumaan ihan toisella tavalla. Tanskan koulu on tavallaan instituutio, studiomainen paikka, jonne lapset tulevat. Oulussa meillä on toisentyyppinen ajatus verkostoitumisesta, jolloin on mahdollisuus paljon helpommin saavuttaa paljon enemmän lapsia", vertaa Kaija Juurikkala.

Oulussa lähdettiin liikkeelle niin päin, että koulutetaan opettajia. Keväällä testikoulussa mukana olleet muutamat ammattilaiset kouluttavat syksyllä yhdessä Juurikkalan kanssa taas uusia ammattilaisia. Testikoulussa tuotantoassistenttina työskenteli Päivi Lakso, kuvaajana Petri Heikkilä ja editoijana Antti Haaranen.

Outi Rousu nimittää ilmiötä monistamiseksi. Kun osaajat kouluttavat uusia osaajia, Ouluun syntyy tavallaan monta 'Kaijaa', monta 'Päiviä', 'Petriä' ja 'Anttia'.

"Tekijäpankki kasvaa ikään kuin itsestään sitä mukaa kun kursseja pidetään", toteaa Rousu. "Rypäs lisää niitä, jotka kouluttavat opettajia, nuoriso-ohjaajia ja päiväkodin henkilökuntaa, jotka pystyvät käyttämään elokuvakerrontaa välineenä työssään", jatkaa Juurikkala.



Elokuva on työkalu kertoa elämästä


Elokuvakoulun kehittäjät korostavat, että elokuva on työkalu kertoa elämästä.

Testikoulussa tehtiin neljä lyhytelokuvaa: yksi aikuisten kesken, kaksi yläaste- ja lukioikäisten kesken ja yksi ala-asteikäisten kesken. Syntyivät elokuvat Koe, Kaappaus, Onnellisten tähtien alla ja Suvaitsevaisuuspäivä.

"Piti tulla tarinalla, jonka voi kertoa viidellä lauseella ja jossa on käänne lopussa. Suullinen kerronta on osoittautunut hirveän hyväksi, sillä nuoret helposti pohtivat valmiiksi näyttävän näköisiä taiteellisia kuvia, symboliikkaa, miten jotkut valokuvat virtaavat vedessä, mutta eivät mieti, mitä he haluavat tarinallaan sanoa", konkretisoi ohjaaja Juurikkala.

"On ihan eri asia, että katsoja jää vain hämmentyneeksi kuin että hän jää miettimään."

Ilmoita asiavirheestä