Sääskien näkemistä varten ei tarvitse odottaa kesään asti. Jopa lauhoina tammi-helmikuun talvipäivinä voi jo kohdata aikuisvaiheessa olevia sääskiä luonnossa liikkuessa.
Kaikki eivät kuitenkaan ensi näkemältä tunnista sääskiksi hangen päällä olevia hankisääskiä, sillä sekä koiras että naaras ovat täysin siivettömät.
Vaaksiaisiin kuuluvat hankisääsket ovat poikkeus, sillä sääsken silmämääräisestä ulkomuodosta voi vain harvoin aavistaa mitä Suomen luonnossa esiintyvästä noin 3000 eri sääskilajista se edustaa.
– Sääskien erottaminen ei maallikolta onnistu, vaan siihen vaaditaan vuosien työ. Edelleen Suomesta tehdään paljon uusia löytöjä, ja jopa tieteelle uusia lajeja tunnistetaan, toteaa Metsähallituksen suojelubiologi Jukka Salmela.
Useita kymmeniä uusia sääskilajeja löytänyt Salmela palkittiin alkuvuodesta yhdessä tutkijaparinsa kanssa noin 4000 kärpäs- ja 3000 sääskilajin luetteloinnista Tieteen päivillä.
Tutkittavaa riittää maailmanlaajuisestikin. Koko maailmassa eri sääskilajeja on jopa kaksikymmenkertainen määrä Suomessa esiintyviin lajeihin nähden. Mikroskoopilla katsoessa eroja jo 50 000 tunnetun lajin välillä löytyy. Arvioiden mukaan sääskilajeja voi olla jopa satatuhatta.
– Todella paljon korostuu vain sääskien negatiivinen puoli, sillä Suomessa olevista lajeista muutama kymmenen on vain verenimijöitä. Sääsket eroavat hyvin paljon käyttäytymiseltään ja ovat rakenteeltaan hyvin vaihtelevia. Esimerkiksi joitain sienisääskiä tavataan vain tietyntyyppisissä lahopuissa, sienissä tai karuilla soilla.
Seuraavina heräämässä ovat maalis-huhtikuussa surviaissääsket, kunnes touko-kesäkuussa alkaa varsinainen sääskikausi.