Suomessa tehdään muutamia perhesurmia vuodessa, jos perhesurmalla tarkoitetaan usean perheenjäsenen surmaamista. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tietojen mukaan niiden määrä jää runsaasti alle kymmenen. Vuosina 2003--2007 tehtiin kolme useamman perheenjäsenen surmaa. Niissä kaikissa tekijä oli mies.
Perhesurmista puhutaan kuitenkin myös silloin, kun uhreja on vain yksi. Kun esimerkiksi mies surmaa nykyisen tai entisen vaimonsa tai naisystävänsä, äiti lapsensa.
-- Voisi ajatella, että osan surmista olisi ehkä voinut estää, jos surmaaja olisi saanut riittävästi ympäristön tukea, sanoo oikeustieteen tohtori Martti Lehti.
Hän viittaa niihin perhesurmiin, joissa mies on surmannut vaimonsa parisuhteen päättyessä tai loppuun palanut äiti on surmannut lapsensa. Tämän tyyppiset perhesurmat ovat melko tavallisia, ja niitä on usein edeltänyt oirehtiminen.
Surma voi olla kosto
Osassa surmista on kyse kostosta. Lasten huoltajuudesta turhaan taistellut isä tai äiti kostaa puolisolleen surmaamalla heidän yhteiset lapsensa. Nämä surmat tehdään usein lasten ollessa vierailulla.
Vanhemmat voivat myös surmata itsensä yhteisestä sopimuksesta. Mies ja vaimo voivat päättää lähteä täältä yhdessä, jos jompi kumpi heistä sairastaa jotain parantumatonta tautia.
Lehti mainitsee vielä surmat, joissa kehitysvammaisen lapsen ikääntynyt vanhempi ei jaksa enää huolehtia lapsesta, eikä näe muuta ratkaisua kuin perhesurman.
Parisuhdeongelmat kalvavat miestä
Vuorovaikutustaitojen opettelun toivotaan ehkäisevän väkivaltaista käyttäytymistä ja sen äärimuotoja. Ensi- ja turvakotien liiton miestyö on tuonut apua tuhansille miehille, jotka eivät ole kyenneet selviytymään parisuhdeongelmista ilman ulkopuolista apua.
Vuorovaikutusvaikeudet, uskottomuus ja mustasukkaisuus ovat olleet miesten keskeisiä parisuhdeongelmia. Monet heistä ovat myös kertoneet ahdistuksestaan ja itsetuhoajatuksistaan. He ovat olleet huolissaan omasta jaksamisestaan.
Miesten kriisikeskuksen asiakastutkimus kertoo, että miehet tuntevat suurta epävarmuutta miehenä olemisestaan ja ovat epävarmoja elämän kriisitilanteessa. Kaksi kolmesta miesten keskuksen asiakkaasta on 26--49-vuotiaita vakituisessa parisuhteessa eläviä miehiä. Suuri osa heistä koki saaneensa apua keskuksesta.